Tarton Paavalin kamarikuoro kuulee kelloissa ystävän äänen

Tampereen tuomiokirkko täyttää helluntaina 105 vuotta. Sen kunniaksi järjestetään helluntaina 27. toukokuuta kello 10 pappisvihkimysmessu. Siinä saarnaa piispa Matti Repo, apuliturgina on Merja Halivaara, urkurina Matti Hannula ja kanttorina Tuomas Laatu.

Esiintymään saapuu Tarton Paavalin seurakunnan kamarikuoro, jolla on Tuomiokirkossa myös Ehtookellojen aikaan -konsertti lauantaina 26.5. kello 18.

Kuoron johtaja Tarton Paavalin seurakunnan kanttori Anna Humal kertoo kuoron historiasta ja toiminnasta:

Eräänä syksyisenä sunnuntaina vuonna 1999 Tarton Paavalin seurakunnan kirkkoherra, rovasti Joel Luhamets ilmoitti saarnan jälkeen seurakunnallisissa ilmoituksissa, että seurakunnassa aloittaa toimintansa uusi kuoro, vanhempien nuorten ja nuorempien vanhojen kuoro.

Nuorena kuoronjohtajana jouduin ensimmäiseen tulikokeeseeni. Ensimmäisessä kuoroharjoituksessa oli niin paljon laulajia, että heidät voi laskea yhden käden sormilla: kaksi bassoa – yksi heistä minun aviopuolisoni, joka oli siihen asti laulanut ainoastaan poikakuorossa sopraanoa – ja ensimmäisen viulun soittaja Tarton Vanemuine-teatterista; tenoreita ei ollut, yksi altto, joka oltuaan lasten kanssa kotona kaksikymmentä vuotta tahtoi taas laulaa, yksi soprano, joka ei pysynyt hyvin sävelessä ja toinenkin sopraano – äsken eläkkeelle jäänyt oopperalaulaja.

Kuoron alkuvuosina kantoivat rukous ja innostus. Aikaa myöten kokoontui yhä enemmän laulamisesta kiinnostuneita ja ihmisten äänet alkoivat sulautua yhteen. Tänään on kuorossa 30 laulajaa.

Kuoron johtajana pidän tärkeänä, että jokaisen harjoituksen ja esityksen aluksi liitämme kädet yhteen ja johdatamme hengellisen alkusanan avulla ajatuksemmekin yhteiseen suuntaan, niin voivat myös lauluäänet sulautua yhteen Jumalan kiitokseksi, kuulijoille ja itsellemme hyödyksi ja siunaukseksi.

On tapana, että laulajat pitävät vuorollaan mainittuja, viidestä kymmeneen minuuttiin kestäviä alkumietiskelyjä, joiden aiheina on kirkkovuosi tai oman elämän tapahtumat. Olemme kasvaneet tähän mennessä yhtäpitäväksi ja ystävälliseksi perheeksi, joka haluaa laulaa sitä, mitä on sydämessä ja mennä sinne, mihin sydän kutsuu.  

Olemme käyneet vuosien kuluessa useaan kertaan ilahduttamassa vankeja Viron vankiloissa, vanhuksia vanhainkodeissa, sotilaita kasarmeissa ja yksinäisiä maaseudun seurakuntia. Olemme käyneet pyhiinvaelluksella luostareissa, ja osallistuneet moniin laulujuhliin ja laulupäiviin, yhteisyrityksiin, laulaneet F. Schubertin messua G-duurissa yhdistetyssä kuorossa orkesterin säestyksellä ja äskettäin Hagerin seurakunnan kirkkokuoron kanssa C. Gounodin messua Messe Solennelle.

Monia loistavia hetkiä on ollut laulaessa yhdessä tunnustettujen virolaisten solistien kanssa, joita olemme kiittäneet värillisillä perhosilla läpinäkyvässä rasiassa ja nuottiavainkakulla. 

Olemme kuorona tehneet monta hauskaa asiaa: käyneet keväisessä metsässä yhdessä etsimässä kevään puhkeamista, yöpyneet eräässä Etelä-Viron maaseutukirkossa – Rõugessa, jossa jokainen etsi itselleen mielensä mukaisen nukkumapaikan – joko alttarin edessä tai urkujen sisällä. Heräsimme siellä urkujen ääneen: “Wachet auf, rufst uns die Stimme” ja lähdimme auringon noustessa Ööbikuorgiin (Satakielilaaksoon) sormi suun edessä, juodaksemme puhdasta lähdevettä ja lukeaksemme ylösnousemuksen evankeliumia.

Muutama vuosi sitten kokosimme kuoron adventtikalenterin, jossa oli jokaiselle päivälle pieni teksti: jokainen kuoron jäsen vastasi yhteen hengellisestä aiheesta esitettyyn kysymykseen.

Kaikki kuoron laulajat ovat hyvin aikaansaavia, menestyksekkäitä ja vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka käyvät harjoituksissa silloinkin, kun kaikki laulut eivät satu miellyttämään tai jos miellyttävään tulokseen pääsemiseksi tulisi tehdä paljon työtä. Laulajien joukossa on kaksi fysiikan tohtoria, opettajia, historioitsija, kultaseppä ja monia musiikinopettajia, jotka myös antavat oman panoksensa kuorotyöhön.

Äänen säätämisessä auttaa saksan filoloogi ja laulaja Aita Karo, jonka sijaisena on tarvittaessa laulaja Terje Kivaste, kuoromestareina ja urku- tai pianosäestäjinä minulle ovat apuna musiikkikoulun opettajat Maike Otsing ja Katrin Aller. 

Kuorona emme ole käyneet tai esiintyneet Suomessa emmekä Tampereella. Tällä kertaa mukaamme tulevat Tarton Vanemuise -teatterin laulaja ja kuoron pitkäaikainen yhteistyökumppani sopraano Laili Jõgiaas ja viulisti Sirli Laanesaar.

Kuoron esityksessä kaikuvat virolaisten tekijöiden kuorolaulut niin a capella -esityksinä (ilman säestystä) kuin säestyksen kanssa, sopraanon soolot ovat musiikin klassikkoja.

Kirkonkellojen ääni on Paavalin kirkkokuoron jäsenille hyvän ystävän ääni. Koska seurakuntamme jumalanpalvelukset radioidaan joka sunnuntai, kuuntelevat kaikki kuorolaulajat ja urkuri erittäin tarkasti jumalanpalveluksen aloittavia kellonlyöntejä – radiojumalanpalvelukseen ei saa jäädä pitkiä aukkoja.

Tarton Paavalin kirkolla on kaksi kelloa: Huutavan Ääni ja Kiittäjän Kieli. Tyynellä ilmalla kuuluu niiden ääni toiseen kaupunkiin asti ja niissä on erittäin majesteettinen kaiku.

Virolainen säveltäjä Heino Eller on kirjoittanut pianokappaleen “Kellot” Paavalin kirkon kellojen kaiusta inspiroituneena. Yhtenä kevätpäivänä teimme kuoron kanssa ainutlaatuisen retken: kuuntelimme järjestyksessä muitakin Tarton kirkonkelloja. (Sitä ei ollut helppo tehdä!)  

Odotamme mielenkiinnolla ja ilolla, että saamme kuunnella tamperelaisten kanssa heidän kotikaupunkinsa kelloja, kutsua arjesta pyhään. Ja pyhäpäivänä toivomme saavamme katsoa kirkkokansan kanssa “ikkunasta ikuisuuteen”.

Paavalin kirkko

Vuosina 1910 - 1912 erosi liian suureksi kasvaneesta Tarton Maarjan seurakunnasta itsenäinen kaupunkiseurakunta, jota alettiin kutsua Tarton Paavalin seurakunnaksi.

Tarton kaupunki antoi 1911 helmikuussa seurakunnalle kirkon rakentamista varten tontin Riia-kadulle. 31. toukokuuta 1915 muurattiin uuden kirkon peruskivi.

Tarton Paavalin kirkko toimii tiekirkkona