Tukevaa maata jalkojen alle

Heimo Suonsivu työskentelee Kaivannossa kahtena päivänä viikossa. Valtaosan työn kustannuksista maksavat Tampereen seurakunnat, osa varoista tulee muista alueen seurakunnista.

Työ pitää sisällään sekä kahdenkeskisiä keskusteluja että ryhmien ohjaamista yhdessä hoitajien kanssa. Kerran kuussa sairaalapastori pitää Kaivannossa jumalanpalveluksen, ja alueen seurakunnat järjestävät hartauden vieraillessaan sairaalassa.

Sairaalapastori on paikalla sekä potilaita että henkilökuntaa varten. Potilaat ottavat suoraan yhteyttä, mutta myös henkilökunta ehdottaa tapaamisia.

Loput työpäivät kuluvat Keskussairaalassa. Keskustelu lähtee aina elämäntilanteesta.

 

– Kun ihminen on kriisissä, hän haluaa pohtia monenlaisia asioita. Ihmiset etsivät omia voimavaroja jaksamiseen. He miettivät, mikä heitä elämässä kannattelee ja mikä antaa toivoa, Suonsivu kertoo.

Heimo Suonsivu pitää työstään sairaalapastorina, vaikka työ on haastavaa. Kuva: Hannu Jukola

– Sielläkin työskentelen osittain myös psykiatrisella osastolla. Vaikka päivät ovat osin erilaisia, samat elämän sisällöt Keskussairaalassakin ovat keskustelujen pohjalla.

Keskusteluja käydään aina keskustelukumppanin ehdoilla ja hänen esille ottamistaan asioista.

Kahdenkeskisten juttutuokioiden lisäksi sairaalassa on ryhmätilanteita, lauluhetkiä ja runotuokioita.

– Joku ihminen voi olla helpommin tavoitettavissa tutun virren tai kansanlaulun kuin keskustelun avulla.

Merkityksellistä työtä

Heimo Suonsivu tunsi työnsä tuntuvan omalta jo opiskeluaikana, Kokkolan keskussairaalan sairaalapastorin sijaisena:

– Työ tuntui merkitykselliseltä, ja vaikka asiat usein olivat raskaitakin. Välittömässä ihmisten kohtaamisessa on jotakin elämää rikastuttavaa.

– Vaikka työ on haastavaa, se on myös antoisaa. On ilahduttavaa nähdä ihmisten toipuvan ja kuntoutuvan. Kun kadulla tulee vastaan entisiä potilaita, on mukava nähdä, että on löytynyt tukevaa maata jalkojen alle.

Lisävalmiuksia perustyöhön on tuonut sairaanhoitopiirin työnohjauskoulutus.

Kaivannon sairaalan ylilääkärin Olli-Pekka Mehtosen mielestä sairaalasielunhoidolla on erittäin merkittävä rooli Kaivannon moniammatillisessa terapiatyössä:

– Monilla ihmisillä psyykkisissä kriiseissä korostuvat erialaiset uskonnolliset ongelmat, jolloin sairaalateologin yksittäistapaamiset ovat korvaamattomia.

Työssä näkyvät myös ankarien uskonnollisten yhteisöjen ja kasvatusmallien aiheuttamat traumat, joiden purkamisessa ja potilaiden uudelleen eheytymisessä sairaalapastori on mukana.

Sairaalateologin vetämä henkisen kasvun ryhmä tarjoaa uusia mahdollisuuksia.

– On arvokasta, että on vapaasti tavattavissa työryhmän ulkopuolinen, riippumaton ja luotettava keskustelukumppani, jolla on suuri arvostus potilaiden piirissä. Sairaalapastori on hädän ja tuskan kohtaamisen ammattilainen, joka ei meidän tavallamme medikalisoi ongelmia. Hän on riipumaton "second opinion", Mehtonen sanoo.

Sairaalasielunhoidon tehtävä on vastuullinen

Tampereen seurakuntien sairaalasielunhoitoa johtava Antti Sipola on ollut sairaalapapin tehtävissä vuodesta 1992. Hän sanoo, että sairaalasielunhoidossa eletään keskellä elämän arkea, jota sairauden kriisi värittää.

Sairaalasielunhoidon haasteet eivät kovin nopeasti muutu. Hoitoa pitäisi kuitenkin kehittää hoidon suuntaan.

– Potilaan kuunteleminen ja todesta ottaminen ovat edelleen hoidon ja hoitamisen keskeiset kysymykset. Me olemme osa terveydenhuollon kuuntelijoita ja todesta ottajia.

– Terveydenhuolto on mielestäni mennyt kauemmas alkuperäisestä tarkoituksestaan eli ihmisten hoitamisesta. Koneet, raportointi, hoitoaikojen lyhentäminen ja muut kiireet loitontavat hoitajia ja lääkäreitä potilaiden kanssa olemisesta.

– Potilaan kokemus hoidetuksi tulemisesta toteutuu vain siltä osin, että hänen sairautensa on tullut hoidetuksi.

Sipola arvioi, että sairaalapappien työtä ja ammattitaitoa arvostetaan terveydenhuollossa erittäin korkealle.

– Sairaalamaailmassa ei kirkon roolin oheneminen yhteiskunnassa kyllä näy.

– Sairaalasielunhoidon hyvä ja vastuullinen tehtävä on toivon tuominen kaikenlaisten muutosten keskellä elävien joukkoon. Olipa kyse sitten terveydessä tapahtuvista muutoksista tai sairaalamaailman rakenteissa tapahtuvista muutoksista.

Myös Psykiatrian toimialuejohtaja Klaus Lehtinen sanoo, että sairaalasielunhoidolla on tärkeä rooli psykiatrisessa sairaalatyössä:

– Uskontoon liittyvät ongelmat vaivaavat hyvin usein potilaitamme.

Vapaaehtoistyö arvokasta 

– Olemme tiiviissä yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Sitä kautta vapaaehtoistyö on osa sairaaloidenkin arkea, tosin vielä pienimuotoisena, mutta tulevaisuudessa laajemmin. Avohoidon puolella vapaaehtoistoimintaa on selvästi enemmän, toteaa Lehtinen.

Sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja Arto Satonen pitää sairaaloissa tehtävää vapaaehtoistyötä arvossa. Hän toivookin seurakuntien olevan mahdollisuuksiensa mukaan mukana niissä.

– Pidän seurakuntien sielunhoitotyötä sairaaloissa hyvin tärkeänä, koska se auttaa potilaita jaksamaan vaikeina hetkinä, sanoo Satonen.

Sairaalasielunhoitajat ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja, joilla on erikoistumiskoulutus. He toimivat myös kouluttajina ja työnohjaajina.

Tampereen seurakuntien sairaalasielunhoidossa on kaikissa viroissa tekijä. Ensi vuoden alussa tulee yksi virka hakuun, mutta se täytetään säästöjen vuoksi vasta keväällä.

Asta Kettunen