Mistä löytää oikea apu sielunhoidon ja terapian tavaratalossa?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvitus: Minna-Elina Hakomäki 

Kun ihminen kamppailee erilaisten ongelmien kanssa, monenlaista apua on tarjolla. Kristityillä katse voi kääntyä sielunhoitoa tarjoavaan seurakuntaan. Aina tämä ei riitä, vaan on tarvetta käyttää koeteltuun ja vakiintuneeseen psykologiseen tietopohjaan perustuvia terapiapalveluita.
Näiden rinnalle on syntynyt sielunhoitoterapia. Se yhdistää psykologista tietoa ja terapeuttisia taitoja kristilliseen ihmiskäsitykseen.
Sielunhoitoterapia on vielä melko tuntematon terapiamuoto. Sitä tekee tunnetuksi kymmenisen vuotta toiminut Suomen sielunhoitoterapeutit ry, johon huhtikuussa 2012 kuuluu vajaat 130 jäsentä ja 37 opiskelijajäsentä.
Yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Rautio toimii itsekin sielunhoitoterapeuttina. Hän tekee työtään vapaaehtoispohjalta evankelis-luterilaisen seurakunnan yhteydessä.
Rautio näkee sielunhoitoterapian haasteena termin suojaamattomuuden.
– Nimikettä saa käyttää kuka tahansa, se ei ole yhdistyksemme yksinoikeus.
Lukuisia sielunhoidon ja kristillisen terapian alueella toimivia järjestöjä ja henkilöitä verkostoiva yhdistys Suomen ACC on luonut sielunhoitoterapeuteille vähimmäiskriteerit.
Myös Suomen sielunhoitoterapeutit edellyttää jäseniltään tarkkaan määriteltyä koulutusta. He ovat suorittaneet Lohjan Vivamossa järjestettävän Rikotusta eheä (RE) -koulutuksen. Sitä toteuttavat yhteistyössä Suomen sielunhoitoterapeutit, Vivamon toimintakeskus, Suomen Vapaakirkon kotimaantyö sekä Agricola-opintokeskus.
– Vastaavaa koulutusta järjestää myös Perheniemen opisto, sekä muutama muukin toimija, Rautio kertoo.
– Itse käytän termiä RE-sielunhoitoterapeutti (ACC), ja kerron myös terapiaani tulevalle kirjainten merkityksen, Rautio toteaa.

Oikea apu
oikeaan tilanteeseen

Sieluhoitoterapeuttien asiakkailla ei aina ole varmuutta siitä, millaista apua he tarvitsevat.
– Puheilleni voi saapua ihmisiä, jotka eivät miellä, mikä ero on sielunhoidolla ja sielunhoitoterapialla, Rautio toteaa.
– Aluksi kerron terapiaan tuleville taustani. Sitten suunnitellaan yhdessä, mihin terapialla pyritään ja kauanko tavataan. Pohdimme myös, onko minusta ylipäätään hänelle hyötyä. Jos ei ole, ohjaan hänet toisenlaisen avun luo.
Rautio voi käydä asiakkaan kanssa myös psykiatrin luona – tukihenkilön roolissa.
– Asiakkaan aloittaessa psykoterapian mennään aina sen ehdoilla; hoitokuviota en mene sotkemaan.
Sielunhoitoterapia on viime vuosina tullut moniin seurakuntiinkin.
– Seurakunnasta riippuu, kuinka paljon niissä on sieluhoitoterapiaa tekeviä. Jonkin verran niissä jo nyt työskentelee esimerkiksi pappeja tai diakoneja, jotka ovat käyneet läpi RE-koulutuksen, Rautio toteaa.

”Tyypillistä
asiakasta ei ole”

Lempääläinen Terttu Ojakoski tekee sielunhoitoterapiaa yrittäjäpohjalta. Hän kohtaa asiakkaita eikä potilaita.
Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saanut nainen on ollut pitkään töissä psykiatrisessa sairaalassa ja eri mielenterveystoimistoissa. Työn ohessa hän on käynyt RE-sielunhoitoterapiakoulutuksen.
Kun Ojakoskelle tulee uusi asiakas, hän tarkistaa, onko tarvetta terapialle vai sielunhoitoterapialle.
– Mikäli asiakas haluaa sielunhoitoterapiaa, kysyn vielä, kaipaako hän myös rukousta.
– Joskus rukouksen rooli jää vähäiseksi, toisinaan sen osuus voi olla pitkäkin. Jälkimmäisessä tapauksessa armolahjat alkavat toimia, ja Jumala tekee ihmeellisiäkin asioita.
Ojakoski näkee Jumalan olevan aina terapiaprosessissa oleellisesti mukana.
– Pääosin terapiakeskusteluissa käsitellään tunnelukkoja, minuuden vahvistamista, anteeksiantoa, parannuksentekoa sekä ajatusten uudelleenarviointia.
Ojakosken asiakkaissa on sellaisia, joille on juuri tapahtunut jotakin merkittävää.
– Toiset taas ovat koko elämänsä ajan kärsineet jostakin, ja hakeneet vuosiakin apua.
Muutamalla Ojakosken asiakkaista on samalla käynnissä Kelan tukema terapia tai hoitosuhde mielenterveystoimistossa. Hengellistä tukea kaivataan niiden rinnalle.
– Jos terapiaprosessin aikana koen, että asiakas tarvitsee lääkkeitä ja sairaslomaa, ohjaan hänet lääkärin vastaanotolle. Samoin neuvon asiakkaan muualle, jos en pysty häntä ongelmassaan auttamaan. Tämä tehdään aina asiakkaan kanssa yhteistyössä, Ojakoski sanoo.

Kristillisyys on
lisävaruste

Sielunhoitoterapian lisäksi tarjolla on myös kristilliseen ihmiskäsitykseen pohjautuvaa psykiatrista terapiaa. Tätä saa muun muassa Soteria ry:stä. Kyseessä on Tampereella toimiva kristillisen terapian keskus. Sen alla toimii yksityisinä ammatinharjoittajina sekä psykoterapeutteja että sielunhoitoterapeutteja.
Psykiatri, psykoterapeutti Ritva Kangasniemi tekee Soteriassa työtään lääketieteen pohjalta.
– Minulla käy aina potilaita eikä asiakkaita. He tietävät tulevansa psykiatriselle lääkärille. Kristillisyyteni on itse asiassa tavallaan optio, se mahdollistaa puhumisen myös hengellisen elämän kysymyksistä, hän määrittelee.
Kangasniemen työmenetelmä on terapeuttinen keskustelu.
– Toisinaan terapiaistunnon aikana pyydetään, että rukoilisimme. Suosin, että asiaa viedään eteenpäin keskustelun kautta. Minusta kahden kristityn ihmisen puhuminenkin keskenään on samalla kääntymistä Jumalan puoleen.
Kangasniemi näkee sielunhoitoterapian vastaavan tietynlaiseen avuntarpeeseen.
– Pohjimmiltaan kaikki ihmiset etsivät totuutta ja rakkautta, tämä pätee niin psykoterapiaan kuin sielunhoitoterapiaankin. Keskeistä on saada syntymään luottamuksellinen yhteistyösuhde terapeutin ja potilaan välille.

Parantaako rukous,
kannatteleeko Jumala?

Luterilaisen kirkon piirissä suhtautuminen sielunhoitoterapiaan vaihtelee.
Tampereen yliopistollisen sairaalan sairaalapastori Mika Kallunki työskentelee sielunhoitajana sairauden ja paranemisen maailmassa. Hän on toiminut myös Tampereen seurakuntien Sielunhoitofoorumin puheenjohtajana.
Sielunhoitoterapia on pastorille tuttu asia.
– Vanhastaanhan on erotettu sielunhoito ja psykoterapia. Kyselenkin, miltä pohjalta sielunhoitoterapia oikein lähtee. Uskon, että siinä pyritään auttamaan ihmistä vilpittömästi. Näen kuitenkin ongelmaa sielunhoitoterapian ohuessa teologisessa pohjassa sekä sen taustalla olevassa yhteiskristillisessä ja usein vahvan karismaattisessa ajattelussa, Kallunki toteaa.
Useimpien sielunhoitoterapeuttien suorittamaa RE-koulutusta ei vuonna 2011 hyväksytty Kirkon koulutuskalenteriin.
Kallungin mukaan asialle on selvät perustelut.
– Kirkon linjaus on, että kyseisen koulutuksen teologinen peruslähtökohta, hengellisyys, ihmiskäsitys ja arvoperusta ovat luterilaiselle kirkolle vieraita. Kirkko tarjoaa työntekijöilleen omaa laaja-alaista sielunhoidon erikoistumiskoulutusta.
Jumalakuvassakin voi Kallungin mukaan olla eroja. 
– Kun rukoilemme riittävästi, niin ottaako Jumala sielunhoidossa kivun ja ahdistuksen pois? Vai voisiko rukous merkitä sitä, että Luojamme kivun keskellä kannattelee niin, että ihminen itse ottaa vastuuta elämästään, traumoistaan ja niiden läpityöskentelystä?
Sairaalapastori näkee, että kirkon on tärkeää jatkaa dialogia sielunhoitokoulutusta tarjoavien kristillisten järjestöjen kesken.
– Tämä keskustelu varmasti jatkuu, koska kirkolla ei ole yksinoikeutta sielunhoito -termiin, hän muistuttaa.

Terapian taustoihin
kannattaa perehtyä

Sielunhoitoterapia ei ole ongelmaton asia. Tätä lehtijuttua varten kävin keskusteluja useiden terapeuttien, pappien ja muiden kirkon työntekijöiden kanssa. Jo termejä pohdiskeltiin paljon, puhumattakaan niiden sisällön määrittelystä.
Terapeuttien nettisivuja ja mainoksia selaamallakin saa toimialan kirjavuudesta käsityksen. Varsinaisen sielunhoitoterapian lisäksi tuotevalikoimaan voi kuulua myös muun muassa elämänkaari- ja sukupuutyöskentelyä. Tarjoaapa eräs Suomen sielunhoitoterapeuttien jäsen myös yrityskehityspalveluita ja toinen puumunien maalausta.
Sielunhoitoterapeuttien taustakin on kovin monenlainen. Sieltä löytyy muun muassa logoterapiaohjaajaa, varatuomaria, työnohjaajaopiskelijaa, sosiaalikasvattajaa, teologian opiskelijaa, diakonissaa, evankelistaa ja pappia.
Ei ihme, että sielunhoitoterapiaa harkitseva voi hämmentyä. Onkin syytä perehtyä huolellisesti terapeutin pohjakoulutukseen ja työkokemukseen. Ennen terapian tilaamista voi asiasta käydä keskustelua myös oman seurakunnan papin kanssa.
Sielunhoitoterapian roolia selkiinnyttää alan järjestöjen oma, vastuullinen kehittämistoiminta.
Sekä Suomen ACC että Suomen Sielunhoitoterapeutit määrittelevät aktiivisesti alan termejä, ja ne ovat laatineet terapeuteille eettisen ohjeiston. Tämä on tärkeää alan kaikkien toimijoiden, ja etenkin sielunhoitoterapian käyttäjien kannalta. Väärä terapiamuoto väärässä tilanteessa ei palvele kenenkään etua.

Vesa Keinonen

Sielunhoito on yksityisen ihmisen kokonaisvaltaista ammatillista auttamista hänen elämäänsä, ihmissuhteitaan ja jumalasuhdettaan koskevissa kysymyksissä. Sielunhoitoa on esimerkiksi henkilökohtainen keskustelu kirkon työntekijän kanssa.

Sielunhoitoterapia on ammatillista kristillistä terapiatyötä. Siinä pyritään kokonaisvaltaisesti auttamaan ihmistä hänen ongelmissaan yksityisyyttä ja yksilöllisyyttä kunnioittaen. Lähtökohtana on näkemys Jumalan eheyttävästä ja parantavasta työstä.

Psykoterapia on mielenterveysongelmien ja elämän kriisien hoitamista keskustelun avulla psykoterapeuttisessa yhteistyösuhteessa. Psykoterapeuttisia hoitomuotoja on monia. Tavallisimpia ovat psykodynaamiset ja kognitiiviset (tiedolliset) psykoterapiat, ratkaisukeskeinen terapia ja perheterapiat.