"Kannattaa olla rohkeasti sä"

– Jokainen on kaunis, kuuluu Sammon koulun salista.

Gospelmuusikko Pekka Simojoki käy esityksessään kohti nuorten kipeitä kohtia, kuten änkyttämistä ja ulkonäköpulmia.

Kuva: Hannu Jukola

Odottavan ja varovaisenkin oloinen yleisö lämpenee vähän. Kohta käsiä nousee eturivistä, sillä monella alaluokkalaisella olisi välttämättä jotain sanottavaa.

Myös HAA-ilmeitä on näkyvissä.

– On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.…

Simojoki muistuttaa, ettei ole ketään, joka ei jotain osaisi. Joku pärjää urheilussa, toinen osaa kirjoittaa tarinoita ja kolmas räplätä tietokoneita.

Esityksen jälkeen nuorin yleisö jää luontevasti esiintyjän juttusille. Pitäisi jo saada sali tyhjäksi, mutta kun olisi asiaa…

– Ihan ookoo, ihan hyvin se meni, kommentoi Kim Palomäki konserttia.

Derek Ndubuakun mielestä esitys oli hauska.

– Se laineella-juttu ja purje-juttu (Jäähyväiset-biisi) olivat hyviä, hän muistelee

– Ja hyvästelyt ja sellatteet, lisää Kim.

Derekin mielestä on tärkeää, ettei olisi esimerkiksi kiusaamista. Pojat ovat sitä mieltä, että riitaa on Sammon koulussa aika harvoin.

– Paitsi mun ja Derekin välillä kaksi kertaa kuussa, lisää Kim virnistäen.

Sitten 3A:n pojat jo kiiruhtavat musiikin tunnille.

Lapset lähtevät helposti vauhtiin

Pekka Simojoki on tehnyt koulukeikkoja jo vuosien ajan.

– Urani alkuvaiheessa kävin lähinnä yläasteella ja lukiossa. Kun sain pyyntöjä ala-asteille, en ollut varma, pärjäänkö ja onko sellaisia lapsia, jotka haluavat kuunnella musiikkiani. Mutta lapset lähtivät helposti mukaan ja myös kuuntelivat, mitä lauluissa sanottiin.

Tampereen keikat lähtivät yhteen kouluun tehdystä pääsiäishartaudesta. Syksyllä alkoi kiertue, ja vuodenvaihteessa vierailulistalla oli jo odottamassa parikymmentä koulua.

Nyt keikkoja on sekä ala- että yläkouluissa. Viime aikoina punaisena lankana on ollut, että jokainen on arvokas ja tärkeä.

– Kannattaa olla iloinen ja ylpeä itsestään, olla rohkeasti sä. Laulun sanoin: Minä oon se, mikä oon.

– Mutta kyllä minä pidän huolen siitäkin, että Jumalasta uskalletaan puhua, Simojoki lisää.

Perussetti muuttuu hieman kuulijakunnan mukaan:

– Käytetään sellaista musaa, joka puree siihen kuulijakuntaan. Sekin on hyvä palaute, kun joku sanoo jälkeenpäin, että ”musa ei ollut ehkä ihan sellasta, mitä kuuntelen, mutta se oli hyvä tyyppi”.

Haastavimpia ovat yhtenäiskoulut – kuten juuri Sammon koulu – koska alakoululaisille leikki on tärkeää, mutta teinareille puhutaan jo lähes kuin aikuisille.

Toisinaan koulukeikalle lähtijää pyydetään keskittymään lähetystyöhön, kansainvälisiin aiheisiin tai Afrikkaan, jossa Simojoki vietti ison osan lapsuuttaan ja jonne hän on palannut myöhemminkin.

– Joskus koulu on harjoitellut esityksen, tai vaikka koulun bändi esiintyy.

Jälkikäteen lapsilta saa usein palautetta hyvästä keikasta. Opettajat taas ovat iloinneet avoimesta ilmapiiristä. Toki kielteistäkin palautetta tulee joskus, mutta onpa Simojokea sanottu myös parhaaksi vieraaksi, joka koulussa on käynyt.

– Yksikin nuori poika sanoi innoissaan keikan jälkeen: ”Löit muuten Lordin mennen tullen”.

Esiintyjän ikä ei tunnu lasten ja nuorten parissa haittaavan, 54-vuotias musiikintekijä arvioi iloisena.

Kerran koulukeikan päätteeksi kokoontui porukka poikia. Yksi toimi puhemiehenä: ”Pekka, me ollaan ajateltu, että tulisitko meidän koulun uskonnonopettajaksi?”

Seurakunnan syytä sijoittaa kouluihin

Toisinaan tiedustellaan etukäteen varovaisin sanankääntein, että eiväthän laulut vain ole liian uskonnollisia. Jälkeenpäin on kyllä käynyt rehtorikin halaamassa.

– Hän kysyi, että miksi me – koulu ja seurakunta – teemme niin vähän yhteistyötä.

Seurakuntien kannattaakin Simojoen mielestä satsata kouluihin. Siellä myönteisellä läsnäololla saadaan hyvää aikaan.

– Nuorissa kirkko kasvaa.

Esiintymisten yhteydessä on myös joutunut ihmettelemään, miksi uskonnonvapauslain nimissä poljetaan enemmistön oikeuksia, kun joissain kouluissa jopa pelätään järjestää mitään uskonnolliseen viittaavaa. Kuitenkaan esimerkiksi muslimeille ei kristillisyys kouluissa ole vaikuttanut olevan ongelma, ja musliminuoriakin on ollut mukana kouluesityksiä kuuntelemassa.

Kerran joukko nuoria, joiden mukana olon heidän vanhempansa ovat kieltäneet, jäi ulos mennessään kuuntelemaan koko konsertin ovensuuhun, takit jo valmiiksi päällä

– Säälittää lasten puolesta, jos isän ja äidin traumat näkyvät näin. Lapsilta viedään mahdollisuus nähdä ja kokea monenlaista.

– Minulla on sellainen kutku, että sekin päivä on edessä, kun Suomessa demokratiaan vedoten ei enää voi mennä kouluun laulamaan. Toivottavasti olen siinä väärässä, sillä kristillisyys on tärkeä osa meidän kulttuuriamme.

Afrikassa oli eri meininki

Simojoki on uransa ajan pyrkinyt muuttamaan jumalanpalvelus- ja muuta hengellistä musiikkia iloisempaan suuntaan. Syynä on varmasti miehen lähetystausta: isä ja äiti olivat 1960–70 -luvuilla lähetteinä Ambomaalla, missä perheen lapsetkin tottuivat yhteisöllisyyteen ja iloiseen tapaan laulaa.

– Jumalanpalvelukset ovat meillä jäykkiä, ja monet hengelliset biisit ovat surumielisiä.

Muuan opettaja loukkaantui siitä, että kirkossa pidetyssä konsertissa taputettiin.

– Kaikkia ei voi miellyttää, Simojoki hymähtää.

Hän myöntää olevansa Raamatun suhteen konservatiivi, mutta musiikin suhteen hyvin moderni.

Simojoella on tutka päällä siitä, mikä musassa toimii ja mikä ei.

– Lasten kanssa et voi olla falski, eikä lapsia voi myöskään aliarvioida.

Koulukierroksella voi olla kolme tai neljäkin koulukonserttia päivässä.

– Sitä ei kukaan jaksa viikkoja putkeen, välillä täytyy pitää taukoa. Onneksi saan leipäni työstä, josta tykkään.

Simojoki haluaa piilottaa musiikkiinsa kerroksia, joissa ensi kuulemalla tempautuu mukaan melodiaan, mutta tarkempi kuulija bongaa sanoman menon takana. Tällaisia ovat esimerkiksi Yksi plus yksi- ja Muna vai ankka -biisit.

Hän on kuitenkin tosissaan liikkeellä, ja kokee vahvasti saaneensa tehtävän Jumalalta:

– Elämä vaatii tietynlaista heittäytymistä sen varaan, mihin uskoo.

– Joskus sitä kyllä on miettinyt, että etkö helpommalla sais leipääs. Mutta tykkään ihmisten kohtaamisesta, oli tämä lapsi tai aikuinen.

– Näissä Jumalan hommissa jokainen kohtaaminen on tärkeä, koska se voi muuttaa jonkun elämän.

Lopuksi terveiset kaikille:

– Älä kiusaa ketään, se on typerää räkänokkien pelleilyä!

Asta Kettunen