Kirkkomuskarissa rukouksesta tulee laulu

 

Kirkkomuskarit kutsuvat mukaan kaikkia niitä lapsia ja vanhempia, jotka ovat kiinnostuneita kristillisestä kasvatuksesta musiikin keinoin. Tulossa on selkeästi jotain sellaista, jota muut vastaavat tahot Tampereella eivät järjestä.
Kirkkomuskarissa halutaan tukea lapsen uskonnollista ja yhteisöllistä kasvua musiikin avulla.
– Rukous saa vaikkapa laulun, liikkeen tai hiljaisuuden muodon, kuvailee Tampereen seurakuntien musiikinopetuksen johtaja Arja-Riitta Karppelin.
Johtoajatuksena on ihmisen kokonaisvaltaisuus.
– Olemme fyysinen, henkinen, hengellinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Musiikkikasvatuksen kautta kehittyvät niin motoriset ja tiedolliset valmiudet kuin lapsen tunne-elämä ja sosiaaliset valmiudetkin. 

Musiikkileirillä laulettiin paljon yhdessä.
Etualla laulaa Johanna Järvinen ja rumpuja soittaa Meri Karhunen.
Kuva: Kaisa Härkisaari

Kirkkomuskarit alkavat elokuussa eri puolilla kaupunkia. Länsi-Tampereella Tesoma on kiinnostanut eniten tulijoita, idässä Takahuhti. Uutena muskarialueena aloittaa Levonmäki.

Seurakunta soi lähellä

Musiikilla on suuri merkitys koko seurakunnan kaikelle toiminnalle ja lähes aina oma tärkeä tehtävänsä kirkon tilaisuuksissa. Kirkkomuskarilaiset osallistuvat niihin.
– He tuovat väriä esimerkiksi perhemessuihin, Karppelin lupaa.
Kirkkolaissa sanotaan, että toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta. Seurakuntien varhaisiän musiikkikasvatuksen ideana on tukea musiikillisin keinoin perhettä kasvamaan seurakuntayhteydessä.
– Seurakuntien musiikkikasvatuksessa upeaa on myös mahdollisuus toimintaan lähellä omaa kotia. Se helpottaa arkea ja harrastuksiin kulkemista. Kokoontumispaikka on usein ennestään tuttu ja turvallinen kotiseurakunnan tila, sanoo Karppelin.

Luontevasti yli kynnyksen

Musiikinopetus aloitettiin Tampereen seurakunnissa 1970-luvun alussa. Yksikkö työllistää kolme vakituista työntekijää ja viitisenkymmentä tuntiopettajaa. Oppilaita on viime vuosina ollut noin 800 ja muskareissa on käynyt yli 600 lasta vanhempineen. Kirkkomuskareihin ilmoittautuneita on jo 550.
– Vielä mahtuu mukaan, kutsuu Karppelin.
Mukaan pääsee ilman pääsykokeita, joten musiikinopetus ja -kasvatus ovat linjassa seurakunnan perusarvojen kanssa: kaikki saavat tulla. Tutkintotavoitteitakaan ei ole. Musiikkikasvatus on luonteva tie seurakuntien toimintaan. Opiskelu voi lisäksi antaa sysäyksen suuntautua kirkollisiin ammatteihin.
– Soittoharrastus voi parantaa nuoren keskittymiskykyä, harjaannuttaa tunnetaitoja ja ehkäistä syrjäytymistä, lisää Karppelin.
Seurakunnan muskarit ja soitonopetus joutuivat valituskierroksen jälkeen arvonlisäveron piiriin. Kirkkomuskari on alvin ulkopuolella, koska sen sisältö ei ole pelkkää musiikinopetusta. Tavoite on, että musiikkikasvatus pysyy hinnaltaan jokaisen tavoitettavissa.

Elisa af Hällström

Musaleirillä laulu raikasi ja soitto soi

Tampereen seurakuntien Musaleirille osallistui heinäkuussa koululuokallisen verran reippaita lapsia. Kukkolan leirikeskuksen hyttyspataljoona ei hyydyttänyt hymyjä, niin hauskaa musikanteilla oli. 8–12-vuotiaiden leirille osallistui pianonsoittajia, nokkahuilun taitajia sekä yksi viulisti. Rumpusetti ja muutkin lyömäsoittimet saivat kyytiä.
– Odotin leiriltä hyvää kesämieltä ja sitä riitti. Aika vilkasta on ollut, iloitsee kesäteologi Jukka Peranto.

Neljän päivän aikana kuultiin monen instrumentin ja laulun kirjo. Suosikkibiisejäkin ehti syntyä.
– Ehdoton tykki on ollut Me saamme kasvaa, ja myös Kultaa ja jalokiviä. Olemme laulaneet paljon, kertoo Perannon kanssa leiriä vetänyt kesäteologi Tii Syrjänen.

Leirillä oli neljä työntekijää ja yksi apuopettaja. Seurakuntien musiikinopetuksessa työskentelevä Olli Pylkkänen opetti leiriläisille muun muassa sointuja.
– Olemme soitelleet rytmisoittimia ja meillä on nokkahuiluryhmä, Pylkkänen mainitsee.
– Leirijumalanpalveluksesta toteutettiin kaikki mahdollinen laulaen ja soittaen, aikuiset kertovat.

Rytmisoittimia askarreltiin itse

Osa lapsista toi mukanaan soittimen ja yhdessä askarreltiin kaikille sheikkerit. Vihreän ja pinkin värisiin soittimiin liimattiin nuotteja ja sydämiä.
– Ensin pestiin tyhjä tölkki ja sitten se koristeltiin. Sisään laitettiin riisiä ja sen jälkeen tölkki laitettiin roudarin teipillä kiinni, Musatytöiksi esittäytyvä nelikko kuvailee.
Leirin ajan samassa huoneessa asuneiden tyttöjen mielestä erityisesti kavereiden kanssa oleminen oli kivaa.
– Kivointa on, että olemme saaneet uusia ystäviä, he sanovat.
– Myös uiminen ja tosi lämmin järvivesi ovat olleet parasta, täsmentävät serkukset Reetta Huovinen ja Mimmi Vesterinen.
– Kioski on ollut auki koko ajan ja muutenkin olemme syöneet koko ajan, tytöt vitsailevat.
Yhdeksänvuotias Meri af Hällström lähti leirille ystävänsä Johanna Järvisen kanssa.
– On ollut tosi mukavaa. Olen saanut kolme uutta kaveria ja soitin soinnuilla Kirkossa-laulua, hän listaa kohokohdat.
Kotiinlähtöpäivänä Musatytöt vaihtoivat puhelinnumeroita, vaikka asuvatkin eri puolilla kaupunkia.
– Ja päätimme, että ensi vuonna tullaan uudestaan musaleirille, tytöt hymyilevät.

Elisa af Hällström