Kohti hyvää kuolemaa
15.08.2012
Kipua ei vieläkään osata lievittää oikein: vain viisi prosenttia lääkäreistä on sitä mieltä, että oireenmukainen hoito on tyydyttävällä tasolla.
Kuvitus: Minna-Elina Hakomäki
MTV3:n Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista (77 prosenttia) olisi valmis hyväksymään armokuoleman eli eutanasian. Asia ei ole kuitenkaan näin yksiselitteinen, sillä monella eutanasian kannattajalla, tavallisella maallikolla, on asiaan lähinnä mutu-tuntuma ilman syvempää ymmärrystä asiasta koko laajuudessaan.
Vielä vaikeammaksi asia menee, kun mukaan otetaan kristillinen usko. Yksi vastustaa eutanasiaa perustellen kantaansa kristillisellä etiikalla, toinen käyttää tätä etiikkaa eutanasian puolustamiseen.
Teologian tohtori Terho Pursiainen on käsitellyt useassa kirjassaan luterilaista etiikkaa. Hän on toiminut käytännöllisen filosofian dosenttina ja teologisen etiikan sekä uskonnonfilosofian dosenttina Turun ja Helsingin yliopistoissa.
– Luterilainen etiikkakäsitys on hyvin selkeä. Siinä on kyse siitä, mikä on ihmiselle hyväksi, Pursiainen sanoo.
Hänen mielestään erityistä kristillistä etiikkaa ei tässä asiassa edes tarvita, sillä järjen pitäisi sanoa, mikä on ihmiselle hyväksi. Jos on aivan selvää, että parantumaton sairaus tuottaa syvää, ankaraa ja tarpeetonta kipua, johon ei ole lääkettä, on ihmiselle hyväksi saada niin halutessaan nukkua pois.
Luterilainen etiikka ei Pursiaisen mukaan määrää ennalta, miten joistakin yhteiskunnallisista asioista pitäisi ajatella. Silläkään ei ole hänen mielestään merkitystä, kuinka paljon on potilaita, joiden kipuja ei voida lievittää, sillä yksikin kovaa kipua ja tuskaa kokeva on tarpeeksi – tai liikaa.
Kirkon sairaalasielunhoidon johtajan virasta eläkkeellä jäänyt rovasti Kirsti Aalto muistuttaa, mistä koko eutanasiakeskustelu on lähtenyt liikkeelle: yhä pidemmälle kehittyvän lääketieteen kyvystä pitää vakavastikin sairaan elintoimintoja yllä.
– Joskus voisi olla armollisempaa potilaan kokonaistilanteen kannalta luopua hoidoista, sillä elämän ylläpitäminen kehittyneen lääketieteen keinoin voi kääntyä potilasta vastaan, Aalto sanoo.
Hän toimii Etenen eli Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan varajäsenenä.
Itseriittoisessa elämässä
lähimmäinen unohtuu
Aalto muistuttaa, että potilaslaki antaa mahdollisuuden kieltäytyä hoidoista. Tästä on useimmiten seurauksena kuoleman jouduttaminen. Hoidoista kieltäydytään usein silloin, kun potilas tietää kuolevansa joka tapauksessa, ja hoidot voisivat aiheuttaa vain lisää kipuja. Siksi moni haluaa kokea luonnollisen kuoleman.
Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Tiina Surakka tekee työtään kuolevien kanssa. Hänen mielestään elämä on pyhä, riippumatta siitä, mitä uskontoa kukin tunnustaa tai on tunnustamatta.
– Kaikissa uskonnoissa on tämä ajatus, ihmiskunnan eettinen toisista välittämisen edellytys. Meidän tehtävämme on edesauttaa elämää. Siksi vastustan eutanasiaa, sillä kuolema ei ole vain biologinen prosessi, Surakka sanoo.
Kirsti Aallon mukaan elämä on pyhä asia syntymästä kuolemaan, ja elämän pituus on Jumalan kädessä, ei ihmisen.
Etenen lausunnossa viitataan lääkäreillä tehtyyn kyselyyn, jonka mukaan 96 prosenttia lääkäreistä on sitä mieltä, että hyvä, palliatiivinen hoito vähentäisi eutanasian tarvetta. Palliatiivisen hoidon käytöstä ja laajuudesta kertoo aika paljon se, että vain viisi prosenttia vastanneista sanoo palliatiivisen hoidon olevan tyydyttävällä tasolla.
Ongelman ydin on Surakan mukaan siinä, että kipua ei vielä osata lievittää oikein.
Surakan mielestä maallikon on aika vaikea olla objektiivinen kohdatessaan kuolevan ihmisen.
– Kuoleva ihminen näyttää kuolevalta ihmiseltä. Jos hänet laitetaan tippaan, aiheuttaa se turvotusta, jolloin hänen katsomisensa voi olla vielä ahdistavampaa. Kun vielä lisäksi kaikki tuska ja pelko, jota kuolevan lisäksi myös hänen läheisensä kokevat luopumisessaan, värittävät perheen vuorovaikutusta, niin voivatko tämän potilaan lähiomaiset arvioida puolueettomasti eutanasian tarvetta, Surakka kysyy.
Tiina Surakka on vankkumaton palliatiivisen hoidon kannattaja, ja tätä hoitoa annetaan Pirkanmaan Hoitokodissakin. Sinne tulee aika ajoin potilaita, jotka kovissa tuskissaan pyytävät eutanasiaa. Saatuaan hyvää, palliatiivista hoitoa niin ruumiilleen kuin sielulleen, elämänhalu palaa.
– Meillä on täällä liikkuvat sängyt, eli elämänsä viimeisiä hetkiä elävää potilasta ei tosiaan tarvitse jättää yksin haisevien vaippojensa kanssa. Mutta nykyaikana me elämme niin itseriittoista ja itsekästä elämää, johon ei kuulu lähimmäisestä huolehtiminen, vaan se ulkoistetaan sairaanhoidolle.
Eutanasian tarve
on vaikea arvioida
Surakka ei ole mielipiteensä kanssa yksin. Moni kuolevien kanssa työskennellyt kertoo, kuinka eutanasiaa pyytävä rauhoittuu oikean kivunlievityksen ja sielunhoidon avulla. Yksi on saattanut aloittaa viimeisinä elinviikkoinaan tai -kuukausinaan uudestaan nuoruuden maalausharrastuksen, toinen on alkanut kirjoittaa runoja, ja kolmas on löytänyt itsestään piilossa olleen kyvyn luoda itselleen jotain uutta.
– Kyse on usein eksistentiaalisesta kivusta. Kun kuoleva saa pyytää tai antaa anteeksi mieltään vuosikymmeniä painavia asioita, alkaa hän voida paremmin. Täytyy muistaa, että meidän pitää hoitaa ruumiin lisäksi sielua, sillä ne ovat kokonaisuus. Jos tunnolla on ikäviä ja pahoja asioita, voi se hyvinkin näkyä pahana fyysisenä kipuna, ja pahentaa jonkin sairauden aiheuttamaa tuskaa, Tiina Surakka muistuttaa.
Aalto pitää ihmisen hengellisten tarpeiden tyydyttämistä ensisijaisen tärkeänä. Hyvään saattohoitoon ja kuolinapuun kuuluu myös mahdollisuus sielunhoitoon.
– Kun saatamme kuolevaa taivaan kotiin, on tärkeää, että hän saa tehdä sovun Jumalan sekä läheistensä kanssa. Siinä on kysymys armon kokemuksesta. Sielunhoitajana voi olla muukin kuin pappi, vaikka joku omainen tai läheinen ihminen, Aalto toteaa.
Kuka tahansa voi lukea kuolevalle Herran siunauksen tai veisata lapsuuden virren. Vaikka ihminen olisi tajuton, kuuloaisti voi toimia ja kuljettaa viestejä. Kuolevalle ja hänen läheisilleen voidaan järjestää ehtoollisen vietto.
– Hyvä kuolema tarkoittaa sitä, ettei tarvitse kuolla yksin, vaan olo on turvallinen niin suhteessa omiin rakkaisiin kuin Jumalaan.
Teemu Järventie
Alan termistöä
Eutanasia on tarkoituksellinen, aktiivinen toimi potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas sitä toistuvasti ja harkitusti pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi.
Saattohoito tarkoittaa parantumattomasti sairaan oireiden lievitystä, potilaan ja hänen perheensä tukemista ja turvallisuutta elämän loppuvaiheessa.
Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairaus ei ole enää parannettavissa eikä hoidon päämäärä ole elämän pidentäminen mihin hintaan hyvänsä.
Keskeistä palliatiivisessa hoidossa on kivun lievittäminen ja paneutuminen psykologisiin, sosiaalisiin, hengellisiin ja elämänkatsomuksellisiin asioihin.
Palliatiivinen sedaatio on potilaan vaivuttamista unen kaltaiseen tilaan, kun kärsimys on sietämätön.
Avustetussa itsemurhassa potilas ottaa kuolettavan lääkeannoksen, jonka toinen henkilö hänelle antaa. Itsemurhan avustaminen ei ole Suomessa rikos.
Luonnollisen kuoleman salliminen on luopumista sellaisista toimista, jotka todellisuudessa ovat hyödyttömiä, esimerkiksi nesteytys, ravitsemus tai verituotteiden antaminen potilaalle.
Elvytyskielto on lääkärin tekemä päätös, joka kieltää sydämen uudelleen käynnistämisen tilanteessa, jossa käynnistämisessä on potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Elvytyskiellon potilas voi ilmaista hoitotahdossaan.
Hoitotahto on potilaan suullinen, hoitotilanteessa potilasasiakirjoihin kirjattu tai kirjallinen hoitopäätöstä koskeva tahdonilmaisu.
Kalteva pinta -argumentti tarkoittaa sitä, että jokin teko ei voi olla itsessään hyväksyttävä, koska se saattaa johtaa toiseen tekoon, esimerkiksi vakaaseen tahtoon perustuva eutanasia johtaisi kohti eutanasian laajempaa käyttöä.
Eutanasian vastustajat vetoavat juuri kalteva pinta -argumenttiin, sillä heidän kauhukuvansa mukaan eutanasiaa alettaisiin käyttää esimerkiksi puhtaana säästökeinona parantumattomasti sairaisiin ihmisiin.
Mielipiteitä mediassa
”Uskonnollisen paatoksen lisäksi eutanasiaa vastustetaan väittämällä, että sitä ei tarvita. Saattohoito on järjestetty hyvin, ja kipuja lievitetään tehokkaasti viimeiseen saakka; jokainen saa ihmisarvoisen, arvokkaan lopun. Hölynpölyä.”
Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun Sanomissa 20.3.
”Mutta sitten on kipuja, joita ei osata torjua. Oikeus hyvään kuolemaan pitää saada nimenomaan niiden ihmisten saataville, jos he itse sitä pyytävät. Muu on kidutuksen sallimista.”
Entinen kansanedustaja Esko Seppänen (vas) blogissaan.
”Minä muuten olen sitä mieltä, että kärsimyksetön kuolema on inhimillinen perusoikeus, ja se ettei se toteudu on puolestaan ihmisoikeusrikkomus.”
Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen blogissaan.
”Aktiivisen kuolinavun laillistamisen kautta syntyisi ajan myötä kohtalokas seurausvaikutus: jos jokin on oikeudellisesti mahdollista, se on myös moraalisesti sallittua. Eutanasian hyväksyminen laajentaisi sallitun rajoja yhä pidemmälle.”
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen Suomen Kuvalehden numerossa 9/12.
”Miten ja kuka mittaa kuolemaan oikeutetun kärsimyksen määrän? Jos lähdetään siitä, että ihmisillä on oikeus päättää kuolemastaan, onko oikein sälyttää lääkäreille harkintavalta asiassa, kuten eutanasiakeskustelussa tehdään.”
Lääketieteen tohtori, kirkolliskokousedustaja Seija Korhonen Kotimaa-lehdessä 14.6.
Uusimmat kommentit