Perhehoito tuomassa vaihtoehdon omaishoitajan lepotauon ajaksi

Kuva: Tuomas Koskialho

Ikäihmisten perhehoitoa on tarjolla useissa kunnissa ympäri Suomen ja siitä saadut kokemukset ovat olleet hyviä. Nyt myös Tampereen kaupunki selvittää mahdollisuuksia tähän.

Perhehoidossa vanhus asuu toisen kotona joko kokonaan tai vaikka omaishoitajan vapaan aikana.

Tämä soveltuu erityisesti henkilölle, jolla on alkava muistisairaus ja joka tuntee omassa kodissaan olonsa yksinäiseksi ja turvattomaksi.

Tampereella sitä suunnitellaan kokeiltavaksi Teiskon–Aitolahden alueilla.
– Siellä on paljon perhehoitoon soveltuvia taloja, ja maaseutu olisi varmaan monelle ikäihmiselle mieluinen asuinympäristö, sanoo Tampereen Pekka -hankkeen projektipäällikkö Laura Selin-Hannola.

Hän kertoo, että kokemusten mukaan monet maataloudesta pääasiallisen elantonsa saavat ovat olleet erityisen kiinnostuneita perhekodin perustamisesta.

– Maaseudulla perhehoitoon voisi löytyä sopivaa asuntokantaa ja maaseudulla asuvilla saattaa olla jo ennestään hoiva-alan koulutus. Maaseudulla aina asuneet ihmiset eivät välttämättä halua muuttaa palvelutarpeen takia kaupunkiin, joten on tärkeää, että palvelua löytyy tutulta kotiseudulta.

Perhehoidon aloittavalta henkilöltä ei edellytetä erityistä koulutusta, mutta kunnan järjestämään valmennukseen hänen on osallistuttava. Perhehoitaja ei ole työsuhteessa kuntaan, vaan hänellä on toimeksiantosopimus.

– Hankkeesta saatu palaute on ollut pääosin myönteistä. Ikäihmisten perhehoito on havaittu täysin uudenlaiseksi palveluksi, joka mahdollistaa yhä asiakaslähtöisemmän palvelun. Ikäihmisten perhehoitajuudesta ollaan myös kiinnostuneita. Perhehoitajuuden sitovuus kuitenkin mietityttää, kertoo Selin-Hannola.

Kämmenniemen koululla järjestetyssä infotilaisuudessa näkökulma oli maaseudun mahdollisuudet perhehoidon järjestämisessä. Tilaisuus toteutettiin yhteistyössä Maa- ja kotitalousnaisten sekä Perhehoitoliiton kanssa.

Tilaisuudessa kerrottiin perhehoidosta yleisesti palveluna ja sen reunaehdoista. Ikäihmisten perhehoidossa on tärkeää ymmärtää, että perheeseen tulee uusi perheenjäsen.

Soveltuvuus ja jaksaminen
tärkeitä ominaisuuksia

– Mielestäni idea kuulostaa hienolta, sanoo vanhustyönohjaaja, diakoni Johanna Kohonen Teiskon seurakunnasta.

– Tiedän joitakin esimerkkejä Teiskosta, joissa samassa kotitaloudessa asuvat omaiset, joista yhdellä on myös ollut hoitoalan koulutusta, ovat hoitaneet oman vanhuksensa kotona sairaala- ja lomajaksoja lukuun ottamatta.

Kohonen kuitenkin arvelee, että tarve tällaiselle on kaupungissa asuvien vanhusten parissa vielä suurempi kuin Teiskossa. Samoin hän epäilee, että sopivia perhehoitajia voi olla aika vaikea löytää työn sitovuuden ja vaativuuden takia.

– Soveltuvuus ja jaksaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä ominaisuuksia, jotta lopputulos olisi hyvä.

– Tilannetta voi mielestäni verrata lasten päiväkodin ja perhepäivähoidon etuihin ja haittoihin. Jos perhepäivähoitaja on hyvä, tilanne on lapsen kannalta usein ihanteellinen. Mutta jos perhepäivähoitajan persoonassa, taidoissa tai jaksamisessa on suuria puutteita, tilanne on lapsen kannalta ilman muuta huonompi kuin missään päiväkodissa, joissa perusasiat hoituvat ja aikuisia on useita.

Merkittävä ero on siinä, että vanhusten perhehoitajat sitoutuisivat ympärivuorokautiseen hoitoon.

Hoidosta vastaavien henkilöiden lisäksi myös esimerkiksi peseytymistiloille ja muille ulkoisille olosuhteille täytyy asettaa vaatimuksia.

– Systeemi on todella haastava ja vaatii paljon henkilöltä, joka ottaa sijoitukseen. Hyvin kehitettynä voisi olla vaihtoehto häviävien laitospaikkojen tilalle, arvioi myös vanhustyönohjaaja Pirkko Partanen Hervannan seurakunnasta.

Hän on keskustellut suunnitelmasta vanhusten kanssa Kirkontuvalla:

– He olivat pääosin sitä mieltä, että asia on hyvä. Keskusteluun nousi se suuri vastuu, joka on sijoitusperheellä. Päätöksen tähän ryhtymisestä pitää ensinnäkin pitää olla koko perheen hyväksymä ja sisäistämä.

Useissa puheenvuoroissa tuli esille, että parhaiten järjestelmä varmasti toimisi juuri maalla, jossa on isot tilat ja avarat tontit.

– Sijoitetun vanhuksen kannalta se varmasti toisi turvallisuutta ja kodin omaisuutta vanhuksen elämään. Eli kannatettava mutta haastava asia, Partanen tiivistää.

Omaishoitajien levolle
mietittävä vaihtoehtoja

Diakoniatyöntekijä Marja Kylä-Laaso on nähnyt tarpeen kentällä.

– Hoitaessani Harjun seurakunnan alueella Kirkontupa-toimintaa tulee monesti eteen omaishoitajan jaksaminen. Laitoksissa on rajoitetusti lyhytaikaispaikkoja, joten hoidettavaa ei ole aina helppo saada hoitoon. Perhehoito hoidettavalle voi olla monelle hyvä vaihtoehto.

Hoitajaa kaivattaisiin hoitajan lomalle, virkistäytymiseen, matkojen tai kodin siivouksen ajaksi.

– On tarve olla myös hetki erossa hoidettavasta, jotta näkee asiat vähän kauempaa, Kylä-Laaso huomauttaa.

– Ikäihmisten määrän kasvaessa on mietittävä inhimillisen hoidon eri muotoja. Omaishoitajan levolle on mietittävä erilaisia vaihtoehtoja. Suhtaudun vanhusten /omaishoidettavan perhehoitoon myönteisesti.

Kylä-Laaso painottaa, että koulutuksessa on otettava huomioon monta asiaa.

– Vanhusten perhehoitajien pitää sitoutua omalla aikataulullaan tehtäväänsä. Hoidettavaa ei voi riepotella moneen perhehoitoon. Tuttuus tuo turvallisuutta.

Seurakunnan työntekijä
voisi tukea perhehoitajaa

Kaupunki tukee perhehoitajaa työssään. Seurakuntien työntekijöilläkin voisi olla tukijan rooli.

– Kaikki mahdollinen tuki vaativan hoitotyön onnistumiseksi ja perhekodin hyvän ilmapiirin ylläpitämiseksi on tervetullutta. Seurakuntien rooli olisi parhaimmillaan perhehoitokodin arjen monipuolisena tukijana. Selin-Hannola arvelee.

– Seurakunnan työntekijänä voin tässä vaiheessa pitää silmät ja korvat auki sille mahdollisuudelle, että tapaan vanhusten perhehoitajaksi soveltuvan ihmisen, ja voin kertoa hänelle perhehoidon suunnitelmasta. Jos asiat etenevät, voin pitää silmät ja korvat auki huomatakseni perhehoitoon kaipaavat vanhukset. Ja mikäli tänne Teiskoon tulisi perhehoitokoti, voisin pitää yhteyttä kodista vastaaviin ja olla yhteistyössä sopivin tavoin, esimerkiksi käydä vierailemassa kodissa, Kohonen lupailee.

– Jos hoidettava on melko hyväkuntoinen, hän voisi käydä hoitajan seurassa eri kerhoissa ja tapahtumissa, joissa voisi halutessa myös ruokailla. Diakonian työntekijät voisivat kutsusta myös vierailla hoitopaikoissa, jolloin hoidettava saisi halutessa myös hengellistä antia, Kylä-Laaso pohtii.

– Eräs vanhus kirjoitti kauniisti:

”Paljon ei pyydä elämän koulima väki”

– Mutta he ilahtuvat niin pienestä huomaavaisuudesta heitä kohtaan, kertoo Marja Kylä-Laaso

Asta Kettunen