Papinpaita, virkapuku ja jakku jakavat mielipiteitä

Piispainkokous antoi vuonna 2010 uuden ohjeistuksen papin ja lehtorin pukeutumiseen. Lähtökohta on, että pappi on aina virkaa toimittaessaan tunnistettavissa papiksi. Virkapukeutumisessa on otettava huomioon kulloisenkin tilaisuuden luonne.

Viran tunnusten käyttäminen ja virkatehtävien hoitaminen edellyttävät huoliteltua pukeutumista. Muutenkin viranhaltijan tulee olla siisti ja huoliteltu.

Nona Lehtinen ja uusi virkapuku.
Kuva: Tuomas Koskialho

– Mielestäni papin tunnistettavuuteen riittää pantapaita, ja muu juhlapukeutuminen on makuasia, arvelee Tuomiokirkkoseurakunnan vs. seurakuntapastori Mari Korhonen-Hieta.

Samoilla linjoilla on Harjun seurakuntapastori Riitta Laankoski, jonka mielestä papinpaidan ja tumman jakkupuvun pitäisi riittää muualla, koska albaa käytetään toimituksissa.

Uskonto saa
näkyä katukuvassa

– Virkapukua tarvitaan, koska siinä pappi on helposti tunnistettavissa. Juhlavuudeltaan se sopii kaikkiin kirkollisiin toimituksiin ja messuihin, sanoo puolestaan vs. sairaalapastori Elina Oksanen.

– Mielestäni uskonto saa näkyä katukuvassa. Kun pappi on virkatehtävissä, hänen tulisi kantaa viran tunnusmerkkejä. Se viestittää ympäristölle, että häntä voi lähestyä, jos esimerkiksi tarvitsee kuuntelijaa, perustelee Harjun seurakuntapastori Amélie Liehrmann.

– Se viestittää ympäristölle, että häntä voi lähestyä, jos esimerkiksi tarvitsee kuuntelijaa. Mielestäni uskonto saa näkyä katukuvassa. Kummeksun ajatusta, että pukeutumisella jotenkin asettuisi toisen yläpuolelle. Pappeus on palvelutehtävä ja pukeutumisella viestitän, että olen palvelemassa.

– Yhteisesti sovitut pukeutumiskoodit messuissa/toimituksissa ovat mielestäni myös perustellut. Virka-asun käyttö on selkeä viesti seurakunnan papin osallistumisesta tilaisuuteen. Juhlatilanteissa, kuten toimituksissa, vaatetuksella pappi myös kertoo arvostavansa tilaisuutta ja olevansa paikalla kirkon edustajana.

Sairaalapastori Eija Rantalan mukaan seurakuntalaiset tietävät virkapuvusta, kuka hän on ja millä asialla.

– Virkapuku on erittäin kallis, työnantajan tulisi se mielestäni kustantaa, hän vihjaa.

– Minusta papin virka-asu samoin kuin papin roolikin parhaimmillaan auttaa meitä työssämme. Tärkeintä ei ole oma persoonamme, vaikka työssä saakin olla omana itsenään. Työtehtävissä en toimi yksityishenkilönä vaan edustan kirkkoa, toteaa Härmälän seurakuntapastori Päivi Repo.

Pappisvihkimyksessä virkapuvun on oltava päällä, mutta sen ei tarvitse olla oma. Lehtorin samettisen mustan jakkupuvun suunnitteli 1950-luvulla Riitta Immonen.

Uudelle ja vanhalle
löytyy perusteluja

Uutta pukua on kehuttu mutta myös arvosteltu. Tampereellakin mielipiteet jakautuvat.
– Hyvää palautetta on tullut seurakuntalaisilta, ja itsekin olen pitänyt. Materiaali on tosin helposti kuluvaa ja jakun vuori päästää väriä. Asu on juhlava, ja helppo käyttää eri tilaisuuksissa, vapauttaa miettimästä pukeutumista. Hinta oli sopiva ja hankinta helppoa. Sacrumissa on erittäin ystävällinen palvelu, kehuu Liehrmann.
Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastori Merja Halivaara taas pitää vanhasta asusta:
– Se on graafisen tyylikäs, jopa upean minimalistinen, hiljaisen arvokas. Lisäksi se on ajaton. Tosin se on kesällä kuuma, mutta mikä työvaate ei sitä olisi?

Muita mielipiteitä uudesta:
- Trikoopantapaitoja on ollut helppo yhdistää arkivaatteisiin ja tehdä oman näköisiä kokonaisuuksia. Miksi uusissa paidoissa panta on leveämpi kuin ennen?
- Voisin kuvitella sen tasokkaan hotellin vastaanottovirkailijan työasuksi. Muotoilussa näkyy liiaksi tämän päivän trendi. Vaikea kuvitella, että se tulee kestämään aikaa.
- Veistoksellinen ja naisellinen laihan ja kauniin kantajan päällä. Vuokon malli oli pappismaisempi ja sukupuoleton.
- Bambukuituista mustaa pukeutumispaitaa on pehmeä käyttää.
- Uusi puvusto on kaunis, vanha paksu ja kuuma.
- Uusi näyttää kauniilta, mutta vanhallakin olen pärjännyt. Onhan kyse paljon maksavasta hankinnasta.
- 1994 sain pappisvihkimyksen ja hankin papin jakkupuvun. Se on edelleen sopiva.
- Ei ole taloudellisia mahdollisuuksia ostaa uutta.

Asta Kettunen

Uudet puvut tehdään Ruskossa: pdf, sivu 4

 

PAPIN VIRKAPUKU

Naispappeus hyväksyttiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuonna 1986. Seurakunnissa työskentelee noin 2300 pappia. Heistä 38 prosenttia on naisia. (lähde: evl.fi)

Miespuolisen papin juhlapuku on polvitaipeeseen ulottuva papintakki (kaftaani), mustat suorat housut, papinkaulus ja liperit sekä valkoinen papinpaita, mustat sukat ja mustat kengät.

Naispuolisen papin juhlapuku on papinjakku, jossa on valkoinen säde, risti kiinnitettynä jakussa sille varattuun paikkaan, polvipituinen tai pitkä hame tai housut, valkoinen papinpaita ja asukokonaisuuteen sopivat mustat sukat ja kengät.

Miespuolisen papin tummapuku on yhtenäisen tumman puvun kanssa pidettävä musta pantakauluksellinen papinpaita, mustat sukat ja mustat kengät.

Naispuolisen papin tummapuku on papinjakku, jossa on musta säde, risti kiinnitettynä jakussa sille varattuun paikkaan, polvipituinen hame tai housut, musta pantakauluksellinen papinpaita sekä asukokonaisuuteen sopivat mustat sukat ja kengät. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää mustan pantakauluksellisen papinpaidan kanssa muuta yhtenäistä tummaa pukua.

Miehen arkipukuna on musta pantakauluksellinen papinpaita ja tilanteen mukaan tavallinen puku tai muu arkiasu sekä asuun sopivat sukat ja kengät.

Naisen arkipukuna on musta pantakauluksellinen papinpaita ja tilanteen mukaan papin jakkupuku, tavallinen jakkupuku tai muu arkiasu sekä asuun sopivat sukat ja kengät.