Toteutuvatko elämän arvot arjessa?

Kiireen ja melun keskellä on hyvä pysähtyä ja hiljaisuudessa miettiä, mitkä ovat elämän syvimpiä arvoja. Olennainen kysymys kuuluu: miten nämä arvot näkyvät jokapäiväisessä elämässäni?

Uupuvatko aikuiset työssä ja lapset rientäessään koulun jälkeen harrastuksesta toiseen? Tarvitaan rauhallista aikaa, jolloin perheenjäsenet voivat aidosti kohdata toisensa ja tulla kuulluiksi.
Perheneuvoja Kaija Maria Junkkari pohtii uudessa kirjassaan Sielukas nainen henkisyyttä ja hengellisyyttä ihmisten arjessa.

Kaupallisuus ohjaa ajankäyttöämme entistä enemmän. Pyhän ja arjen ero häviää, kun kaupat ovat auki myös sunnuntaisin ja perheet voivat viettää viikonloppuja kulkemalla marketeissa ostoksilla.

Onnea ei voi kuitenkaan ostaa, vaikka mainokset niin väittävät. Runsas tavaroiden ja palveluiden osto tuottaa vain lyhytaikaista mielihyvää, ei pysyvää onnellisuutta.

Lisäksi aina joku toinen omistaa komeamman kodin, kalliimman auton tai on saanut paremman puolison ja menestyneemmät lapset. Vertailu tuottaa kateutta, joka raastaa mieltä ja tunne on loputon, jos lähtee kilpailemaan muiden kanssa.

Junkkari kehottaa kirjassaan miettimään, ovatko kadehditut asiat todella aitoja tarpeita. Millaisissa asioissa koen itseni epäonnistuneeksi ja osaamattomaksi? Mitä voin tehdä muuttaakseni tilannetta?

Lisäksi kannattaa kysyä itseltään: Mitä toivon ihmissuhteiltani, työltäni ja elämältä yleensä? Miten realistisia toiveeni ovat? Lopuksi voi pohtia, mikä on arvokkainta ja kestävintä elämässäni.

– Pysyvää onnellisuutta ihmiselle tuottaa, kohtuullisen toimeentulon ohella, tapa olla läsnä ja iloita elämästä. Vaikeasti sairaskin ihminen voi kokea olevansa onnellinen ja osa meistä on ”syntynyt onnellisiksi”. Ihminen voi vaikuttaa omiin mielialoihinsa, ei kannata vihastua heti aamulla luettuaan lehdestä uutiset, vaan ulkomaailman vaikutusta voi säädellä tarvittaessa. Kannattaa vaalia kiireettömyyttä ja iloa, silloin ei koe, että tuhlaa elämäänsä. Elämän kriiseissä lähimpien ihmisten arvo korostuu, Junkkari sanoo.

Paikalla olosta
aitoon kohtaamiseen

Perheen yhteinen aika on vähentynyt, kun aikuisten ja lasten harrastukset tapahtuvat pääasiassa kodin ulkopuolella. Lisäksi kotona ollessakin sähköiset välineet vievät aikaa, yksi istuu tietokoneen ääressä ja lukee sähköpostia, toinen surffaa netissä, kolmas pelaa tietokonepeliä, neljäs puhuu kännykkään tai lähettää tekstiviestejä ja viides katsoo televisiota.

Perheenjäsenet ovat kotona yhtä aikaa, mutta samalla eivät ole läsnä oikeasti ja kohtaa toisiaan.
– Meitä ympäröi suuri turhan tiedon määrä, seuraamme näennäisuutisia. Ihmettelen, miksi lapsilla on samanaikaisesti niin paljon harrastuksia. Aikuisten aika kuluu lasten viemiseen harrastuksesta toiseen. Kuitenkin lapset arvostavat kotona oloa rauhassa.

– Jos harrastuksia on liikaa, perheeseen syntyy latautunut kiukun ilmapiiri kiireen takia. Sekään ei haittaa, vaikka lapset joskus ikävystyvät. He löytävät sisäisen maailmansa ja mielikuvituksensa, kun aina ei ole ulkoisia virikkeitä, Junkkari kertoo.

Junkkari suosittelee viettämään perheiltoja.
– Sovitaan yhdessä ilta kerran viikossa, jolloin kaikki ovat kotona ja suljetaan tietokone, televisio ja kännykät. Tehdään päivitys siitä, mitä kaikille kuuluu. Näistä kohtaamisista jää lapsille parhaita muistoja.

Keskeneräisyyskin
on kauneutta 

Monet naiset kokevat riittämättömyyden tunnetta työelämän ja perheen paineissa. Vastaiskuna riittämättömyyden tunteelle Junkkari kehottaa kiittämään tavallisesta arjesta. Japanilaiset puhuvat käsitteestä wabi-sabi. Se kuvaa iloa ja kauneutta, jotka tulevat esiin keskeneräisyydessä, epätäydellisyydessä ja vaatimattomuudessa.

– Jos miettii vain sitä, mitä elämästä puuttuu, se herättää kiukkua. Sen sijaan kannattaa nähdä, mitä hyvää elämässä on saanut ja se antaa kiitollisuutta. Hankalissa ihmissuhteissa riittää jo se, että yksi muuttuu. Kun näkee toisen parhaat puolet, voi alkaa miettiä, minkä ongelman on hyvä muuttua ja miten itse haluaa muuttua. Kun ikää tulee tarpeeksi, huomaa elämän arvaamattomuuden ja lyhyyden.

Hiljaisuus on
portti sieluun

Junkkari suosittelee kiireen katkaisemista olemalla hiljaa päivittäin, tekemättä mitään, kymmenen minuuttiakin riittää. Hiljaisuudessa kukin voi rukoilla niin kuin osaa, vaikka vain istua ja hengittää rauhassa.

– Hiljaisuudessa voi kuulla sielun äänen ja elämän olennaiset arvot nousevat esiin. Voi kysyä itseltään, mitä oikeasti arvostan elämässä. Mitkä ovat syvälliset tavoitteeni? Hiljaisuudessa on lupa vain olla. Levollisuus luo hyvää ilmapiiriä elämään. Hiljaisuus on portti sieluun ja sielu on portti Jumalan yhteyteen.
Hiljaisuus voi nostaa esiin pelkoa, koska silloin perimmäiset kysymykset nousevat esiin. Mikä on tehtäväni täällä? Hiljaisuus voi pelottaa myös siksi, että se muistuttaa ajan rajallisuudesta. Elämän rajallisuuden tajuaminen kuitenkin lisää onnellisuutta, kun nykyhetki korostuu.

Luonnon keskellä hiljaa viipyminen rauhoittaa mieltä. Monille suomalaisille metsä on yhä kirkko ja onneksi pääsemme helposti luontoon kaupungeissakin.
– Jumalan kohtaa tekemällä jotain muiden ihmisten hyväksi. Hengellisyys ei ole vain loputonta itsensä tutkimista, vaan yhteisössä toimiminen on osa hengellistä elämää. Jokainen voi miettiä, mikä on paikkani yhteisössä muiden kanssa, Junkkari pohtii.

Pirjo Lääperi