Paniikki pysyy poissa seurakuntataloudesta - vielä

Seuraavien kolmen vuoden aikana myydään tai vuokrataan kuvassa olevan Pyynikin pappilan lisäksi Uudenkylän seurakuntatalon tontin osa, Kalevan seurakuntatalo, Ilkon alueen tontit ja Kalevankankaan kasvihuoneiden alue. Osaan hankkeista liittyy myös kaavasuunnittelua. Siksi tarkemmat aikataulut selviävät myöhemmin.
Kuva: Aava Anttinen

Koko kirkon ja paikallisseurakuntien perusteelliset kiinteistö- ja henkilöstöremontit kuuluvat kirkon tulevaisuutta pohtineen valiokunnan ehdotuksiin. Kirkolliskokous käsittelee ehdotuksia ensi marraskuussa.

Tiukentunut talous pakottaa seurakunnat kohdentamaan toimintaansa yhä huolellisemmin ja säästämään ennen muuta toimintakuluista, joka on niiden suurin menoerä.

– Kirkon pitäisi muistaa keskittyä perustehtäviinsä, kuten diakoniaan ja missioon. Sitä kautta kirkosta tulisi taas iskukykyisempi ja se saisi uskottavuuttaan takaisin, ehdotti puolestaan seurakuntien rakennemuutoshankkeen projektipäällikkö Erkki Saarinen alustuksessaan Oulun hiippakunnan neuvottelupäivillä.

Rakennemuutoksen ohjausryhmän loppuraportti esittelee uuden seurakuntarakenteen pohjaksi kolme vaihtoehtoa: kuntarakenteisiin perustuvan mallin, rovastikuntamallin ja hiippakuntamallin, ja päätyy suosittelemaan rovastikuntamallia. Marraskuun kirkolliskokous käsittelee seurakuntien ja hiippakuntien kannanottoja malleista.

Päätöstä tulevasta odotetaan aikaisintaan 2013 syksyllä. Optimistinen arvio on kuitenkin vasta vuoden 2015 alusta. Seurakuntayhtymämalli olisi nopein toteuttaa, arvioi Tampereen seurakuntien hallintojohtaja Matti Ilveskoski. 

Tampereella vaikeutena epävarmuus rakenteista 

Tampereen seurakuntarakenteista tehdyt valitukset jarruttavat myös talouspäätöksiä. Kehyksiä ja säästötavoitteita ensi vuodelle voidaan jo pohtia, mutta ennen yksikkökohtaisia päätöksiä odotetaan valituskierroksen lopullisia tuloksia.

– Epävarma tilanne vaikeuttaa talouden ajattelua. Talousarvio-ohjeissa lähdetään nyt siitä, että suunnitelmat tehdään vanhojen rakenteiden pohjalta, vahvistaa Ilveskoski.

– Taloudessa on vedettävä tiukkaa linjaa, mutta paniikkiin ei ole syytä.

Toimintoja yhdistelemällä on laskettu saavutettavan noin 1,5 miljoonan euron säästöt vuodessa. Uusittujenkin rakenteiden vaikutus riippuu siitä, miten hyvin niitä pystytään hyödyntämään. Säästöjä on ajateltu löytyvän henkilöstö- ja kiinteistökuluista. Myös tulopohjaa yritetään laajentaa ja johtamista tiivistää.

Tampereen seurakunnilla uusia avauksia on etsitty niin nuorisotyössä ja nuorten aikuisten Uuden Verson toiminnassa kuin kärkihakkeissakin. Tukea kirkon jäsenyydelle haetaan yhteisöllisyyden tunteesta ja voimistuvasta vapaaehtoisuudesta. Samalla vapaaehtoiset tukevat työntekijöiden työtä.

– Teemme hyvää työtä tamperelaisten keskuudessa. Siinä totisesti on työsarkaa, sanoo tuomiorovasti Olli Hallikainen.

Toimintaan sijoittaminen ei Ilveskosken mukaan kuitenkaan toistaiseksi ole näkynyt kirkosta eroamisessa siinä määrin kuin vielä vuosituhannen alussa uskottiin.

Muutoskoordinaattori Antti Sipola peräänkuuluttaa miettimään toiminnan suuntaa. Kärkihankkeisiin kuuluvat Hääyö ja kastekokonaisuus sekä Pienelle Parasta ovat jo osa sitä. Onnistumisista kannattaa ottaa mallia.

Ylimääräinen eläkerahastomaksu tiukentaa lisää

Lisää harmaita hiuksia tuottaa evankelisluterilaisen kirkon ylimääräinen eläkerahastomaksu. Ensi vuoden alussa seurakuntien kirkollisverotuloista osa kerätään turvaamaan kirkon työntekijöille riittävä eläke.

Tavoitteena on kerätä kymmenen miljoonaa euroa vuodessa seuraavien kymmenen vuoden ajan.

Eläkerahastomaksun ensi vuoden osuuden kirkollisverotuloista päättää syksyn kirkolliskokous. Osuudeksi on ennakoitu 1,2 prosenttia, mikä tarkoittaisi Tampereella vajaat 400 000 euroa.

– Ongelmamme ei ole se, ettei ole kerätty riittävän suuria eläkemaksuja. Päinvastoin. Kirkon eläkelaitoksen perimä työnantajan eläkemaksu on koko ajan ollut huomattavan korkea. Ongelma sen sijaan on se, että kirkossa aloitettiin eläkerahastointi liian myöhään, vasta vuonna 1991, kertoo Kirkon keskusrahaston johtaja, kirkkoneuvos Leena Rantanen.

Tähän asti eläkerahat on kerätty siten, että seurakunnat ovat maksaneet tietyn prosentin palkoistaan eläkerahastoon. Aiemmin kirkolliskokous oli hylännyt rahastointia koskevan esityksen. 

Eläkerahaston koko on nyt noin miljardi euroa. Rahasto on onneksi tuottanut hyvin, sanoo Rantanen.

Myös hallintojohtaja Matti Ilveskoski kuuluu eläkerahaston johtokuntaan.

Eroaminen painottuu nuoriin aikuisiin

Jäsenmäärän vähenemisestä aihetuva kirkollisverotulojen laskeminen ei vielä näy verotilityksissä, taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander kirkkohallituksesta kertoo.

– Tämä johtuu ennen muuta siitä, että suuri osa eroajista oli nuoria ja sellaisia, jotka eivät vielä ole ansiotyössä, joten he eivät vielä edes ole ansainneet verotettavaa tuloa.

Vaikka jäsenmäärän väheneminen pysähtyisi, tulopohja siis pienenisi, koska työllistyttyään jo eronneet olisivat muuten tuoneet kirkolle tuloja ja maksaneet myöhemmin eläkkeistään veroa.

Toinen syy on Peranderin mukaan siinä, että verotilitysjärjestelmä perustuu jako-osuuksiin, jotka lasketaan viimeksi valmistuneen verotuksen perusteella, joten tilitys tapahtuu aina kaksi vuotta vanhojen tietojen perusteella.
– Tämä on tiedossa, ja se otetaan ennusteissa huomioon.

Vuoden 2011 talouden tilastot seurakunnista tuli jättää Kirkkohallitukselle 15. huhtikuuta mennessä. Tilastoja on määräaikaan mennessä saatu noin 75 prosentilta, Perander kertoo.

– Vielä emme ole ehtineet analysoimaan kokonaiskirkon tilannetta. Mutta jotakin yleistä voidaan toki jo sanoa. Kirkollisveron tilitykset kasvoivat keskimäärin 1,7 prosenttia. Hajonta tosin oli suuri miinus 16 prosentista aina plus 21,6 prosenttiin.

Yhteisöveron tuotto kasvoi enemmän, 18,2 prosenttia, mutta siinä hajonta seurakuntien välillä oli vielä suurempi: -22,6 prosentista +21,1 prosenttiin.

– Kokonaisuutena verotulot kasvoivat 3,7 prosenttia. Tämä johti siihen, että vuosikatteiden määrät kasvoivat ja useiden seurakuntien talouden tilanne koheni vuonna 2011 vuoteen 2010 verrattuna. Alijäämäisten seurakuntien lukumäärä väheni vuodesta 2010.

Työväki vähenee koko maassa

– Talous kohenee kestävästi vain kiinteistö- ja henkilöstömenoja pysyvästi vähentämällä. Tosin nämä ratkaisut ovat myös vaikeimpia viedä päätettäväksi, Perander huomauttaa.

Tampereen seurakunnilla henkilöstökuluihin hupenee jo noin 76 prosenttia yhtymän verotuloista ja ne ovat liki 60 prosenttia kuluista.

Seurakuntastrategiaan on kirjattu sadan henkilötyövuoden vähennys vuoteen 2015 mennessä. Muutaman kymmenen hengen vähennys on toistaiseksi kohdistunut eniten tukipalveluihin.

– Väen vähentäminen ei ole itsetarkoitus, mutta taloustilanteen takia enää ei pystytä tekemään kaikkea sitä, mitä ennen on tehty, Ilveskoski sanoo.

Strategiassa puhutaan myös prosessiorganisaatiosta.

– Samat hommat hoituvat helpommin ison porukan kesken. Esimerkiksi sairaustapauksissa ei heti tarvita ulkopuolista sijaista.

Eläköitymisiä hyödyntämällä vältytään irtisanomisilta sellaisissa seurakuntatalouksissa, jossa talous on kroonisesti alijäämäinen.

Tampereen vähennykset toteutetaan ilman irtisanomisia. mutta vuosina 2014–2015 eläkkeelle siirtynee hallintopäällikkö Matti Järventien mukaan nykyistä useampi.

Kirkollisveronkorotuksiltakaan ei tulla Peranderin mukaan välttymään. Seurakuntatalouksia eli itsenäisiä seurakuntia tai yhtymiä on tänä vuonna 311. Niistä kirkollisveroprosenttia nostettiin täksi vuodeksi 37 seurakuntataloudessa.

Yksi seurakunta, Konnevesi, laski kirkollisveroprosenttia, ja samalla korkeimman kirkollisveroprosentin, 2,00:n, seurakuntien määrä laski yhdellä.

Rahaa nielevät myös seurakuntien omistamien rakennusten nykyisen kunnon ylläpito sekä käyttökulut.

Tampereen seurakuntien säästökeinoihin kuuluu lähellä nykyisiä seurakuntarajoja sijaitsevien toimitilojen käytön yhdistely. Esimerkiksi Atalan seurakuntakoti Aitolahden seurakunnassa on lähellä Linnainmaan seurakuntakeskusta Messukylässä.

Kukkolan leirikeskuksen myynti on meneillään ja Lukonmäen seurakuntakoti vuokrattu ulos. Seuraavien kolmen vuoden aikana ehdotetaan myytäväksi tai vuokrattavaksi muitakin kohteita.

Luopumisesta saadaan varoja muiden tilojen korjaukseen, ja niiden käyttö saattaa muuttua. Kiinteistökuluja karsittaessa tiloista ei välttämättä luovuttaisi, vaan annettaisiin vuokralle. Mahdollista on myös myydä kiinteistö ja jatkaa toimintaa vuokralaisena osassa kiinteistöä.

Vuoreksen kirkko on yhä mukana kaavailuissa, mutta rakentamisen ajankohdasta ei ole tietoa. Toiminta Vuoreksessa aloitetaankin vuokratiloissa.

Asta Kettunen

Tietoa kirkon taloudesta

Kirkon rakennemuutoksen verkkosivut

Toiminta ja talous kulkevat käsi kädessä Tampereella