Kyllä Raamattu kiinnostaa

Eero Junkkaalan luentojen otsikot ovat iskeviä: niistä löytyvät Raamatun kauneimmat naiset, sen henkilöiden pahimmat mokat ja surullisen hahmon ritarit. Löydä itsesi Raamatusta -luennot hänen uusimpien kirjojensa pohjalta keräsivät esimerkiksi Tampereen Seurakuntien talon Näsin salin täyteen kuulijoita.

Miehen puheet kiehtovat ja tilaisuudet vetävät senkin takia, että hän on kaivautunut Israelin maaperään. Hän tuntee myös Israelin ja palestiinalaisten konfliktin taustoja ja nykytilannetta. Hän kuitenkin vierastaa nyky-Israelin politiikan perustelemista Raamatulla.
– Jumalan omaisuuskansa ei ole kristityn näkökulmasta yhdentekevä, eikä maa, joka on lahjoittanut Raamatun, ole mikä maa tahansa. Mutta palestiinalaisissa on paljon kristittyjä, jotka jäävät näiltä osin unohduksiin.

Lähi-idän ongelmien taustaa hän käsitteli esimerkiksi vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Kenen luvattu maa, joka tarjoaa tietoa myös arkeologisista löydöistä. Myös pari vuotta tuoreempi teos Luvatussa maassa käsittelee Israelin historiaa ja Lähi-idän kysymyksiä Raamatun valossa.

 

Miehet voivat ehkä uskaltaa avautua, jos naisia ei ole läsnä. Ajatus johti Eero Junkkaalan luennoimaan miesten iltaan Ylöjärvelle Siivikkalan Torpalle. Kuva: Rami Marjamäki

 

– Kyllä Raamattu kiinnostaa ihmisiä, jos se esitetään kiinnostavasti. Helsingissä Raamattu-luentosarjan ensimmäiseen luentoon tuli 330 ihmistä. Se osoitti, että jonkinlaista tilausta on.
– Luennoissa on oltava kohtuullisesti tietoa, ja mukana hengellistä ja sielunhoidollista ainesta, hän opastaa.
Junkkaala arvelee joidenkin järjestäjien olevan niin työllistettyjä, etteivät nämä välttämättä jaksa keskittyä tekstiensä tekstien taustahistorian tutkimiseen, eikä tarjontaakaan ole kovin paljon.

Näkökulmia
maan povesta

Eero Junkkaala on tehnyt Israelissa kaivauksia kahdenkymmenen vuoden ajan ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.  Israeliin hänet johti tunne, että tuota maata tulisi tuntea paremmin, jos aikoo opettaa Raamattua.
Halu ottaa selvää vei kaivaustyöhön Israeliin. Samalla tuntui, että kaivauksille olisi mukava saada muitakin suomalaisia.
Kurssikaveri Mikko Louhivuori oli muuttanut Israeliin papiksi ja opiskelemaan; hänen kauttaan asia järjestyisi, ”jos hoidat ryhmän sinne”. Ryhmä saatiin kasaan, ja parinkymmenen hengen porukka matkasi maahan asiantuntijan johtamana.  Sen jälkeen kaivauksille ja tutustumismatkalle lähti pitkään yksi ryhmä vuodessa.
– Ammattitaitoa kertyi vähitellen. Työ antoi syvyyttä Raamatun historiaan, vaikka kaivauskohteet eivät olleet selkeästi Raamatun tapahtumapaikkoja.
Näihin pohjautuvat esimerkiksi Mikko Louhivuoren kanssa koottu kirja Raamatun maa (1993) sekä
Mitä arkeologia kertoo Raamatun historiallisuudesta? (2006).
– Raamatun ulkopuolisen tiedon merkitystä saa yli- eikä aliarvioida, mutta sitä tarvitaan. Ei Raamatun lukemiseen eikä saarnaamiseen, mutta se on tuonut valtavasti lisäarvoa omaan opetustyöhöni.
Junkkaalalla on sanottavaa myös siihen, miksi kristityt lukevat Raamattua niin eri tavoin.
– Uskon peruskysymyksissä ei ole isoja eroja. Mutta kun mennään kauemmas keskiöstä, eroja löytyy ja yksityiskohdista kiistellään.
Tämä on Junkkaalan mukaan inhimillistä monesta syystä. Yksi syy on länsimaisen yliopistoteologian reilu irtiotto kirkon uskosta, mistä seuraa jännitteitä ja näkemyseroja.
– Raamatun suhteen usko ja tieto ovat samassa paketissa.  Lisäksi tiede on yllättävän subjektiivista.
Raamatussa on tapahtumia, joita ei voi liittää mihinkään tiettyyn paikkaan. Raamatun ajanjaksojen mittaamisessa Junkkaala sanoo edustavansa enemmistön ”teistisen evoluution näkemystä”, jossa maan luomisen päivät voivat olla miljoonia vuosia. Hän pitää kuitenkin tärkeänä kunnioittaa erilaisia näkemyksiä.

Elämän suunta
nuorisoherätyksestä

Eero Junkkaalan polun alku löytyi Lempäälän nuorisoherätyksestä 1960-luvulla.
– Uskoon tulo alta rippikouluikäisenä vaikutti eniten elämäni suuntaan, hän sanoo.
Tärkeä vaikuttaja oli nuorisonohjaaja Torsti Lettoranta. Tämä ei loistanut itse, vaan nosti nuoria esiin ja sai tuntemaan toisetkin tärkeiksi.
– Siinä opittiin kantamaan vastuuta, mikä myöhemminkin vaikutti uskon näkemykseeni.
Lukio jäi uskon innossa kesken. Myöhemmin Junkkaala jatkoi opintietä Helsingin Raamattukoulussa, opiskeli nuorisonohjaajaksi ja työskentelikin uralla muutaman vuoden. Se tie ei kuitenkaan tuntunut omalta.
Hän päätyi teologian opintojen pariin, mutta papin urakaan ei innostanut.
– Pyrin lähetystyöntekijäksi vaimoni Pirkon kanssa, joka oli samalta kurssilta. Kaikkina näinä vuosina olen miettinyt lähetyskutsua. Mutta minun elämääni on ohjattu näin.
Kutsu toteutui vasta 40 vuotta myöhemmin, kun Eero ja Pirkko Junkkaala matkustivat kolmeksi vuodeksi Tansaniaan Harjun seurakunnan nimikkolähetteinä. Ha palasivat Suomeen viime elokuussa.
Tansaniassa Eero Junkkaala työskenteli Suomen Lähetysseuran alaisena yliopisto-opettajana. Vuoden alussa hän aloitti Suomen Raamattuopiston teologisen linjan vastaava opettajana.
– Koinkin, että tämä on omin juttuni: opettaa.

Hengellinen sanoma
tiedon rinnalla

Matkan varrella on syntynyt jo 34 kirjaa.
– Lukiossa olin aika huono ainekirjoituksessa. Ehkä opettaja ei tykännyt tyylistäni, ja varmaan olin aika ärsyttäväkin. Myöhemmin eräs aineistani palkittiin parhaana, ja rohkaistuin: osaan sittenkin kirjoittaa.
Rohkaisua lisäsi ensimmäisestä, vuonna 1979 julkaistusta Armolahjat-kirjasta saatu palaute. ”Selväjärkistä tekstiä”, viestittivät lukijat.
– Kirjoitan paljon, mielelläni ja kansantajuisesti, Junkkaala hymyilee.
– Kirjoissani olen aika paljon yhdistänyt tietoa ja uskoa. Olen yrittänyt popularisoida ja samalla kertoa hengellistä sanomaa.
Viime vuonna julkaistiin Itse valtiaat – Esseitä Raamatun johtajista ja toissa vuonna Eedenistä itään – esseitä Raamatun paikkakunnista.
Tuoreisiin aikaansaannoksiin kuuluvat myös kuusikymppisen miehen päähän kurkistava Mies tässä iässä sekä Raamatun naiskuvia penkova Ihanat naiset.
Raamatun naisista kirjoittaminen oli kustantajan idea, mutta Junkkaalan mielestä hauska haaste.
Neljäs mies-aiheinen kirja on työn alla.
– Siitä ei tule ihan pakinatyylinen, mutta kuitenkin kevyehkö. Asiat ovat vakavia, mutta otan aika rennosti. Ehkä tästä syystä minua pyydelläänkin mukaan miesten iltoihin.
– Enemmän toivoisin palautetta, myös negatiivista.

Asta Kettunen

Katso myös: http://eerojunkkaala.net