Taide-evankelista avaa ikkunoita pyhään

Filosofian tohtori Liisa Väisänen julistaa taiteen ilosanomaa ja opettaa kuvan kielen lukutaitoa.

Kristillinen symboliikka avaa oven pyhään – ja vie meitä eurooppalaisille juurillemme. Väisäsen mielestä oman kulttuuriperinnön tunteminen on yleissivistystä.

Kuvan kieli kiehtoo

Nykypäivänä symboliikan tuntemus on ohutta, mutta kiinnostus kuvan kieleen on noussut, osin viihdekulttuurin ansiosta. Italiassa asuva Väisänen iloitsee kehityksestä.

– Buumin aloitti Dan Brown, joka Da Vinci -koodillaan toi kysymyksiä suuren lukijajoukon tietoisuuteen, sitten Ildefonso Falcones romaaneillaan Meren katedraali ja Fatiman käsi. Samoihin aikoihin löydettiin Juudaksen evankeliumi, joka herätti paljon keskustelua. Varhaiseen kristillisyyteen ja taiteeseen liittyviä asioita nousi yhtäkkiä eri yhteyksissä esiin, ja se loi otollista ilmapiiriä mielenkiinnolle.

– Enkelit toimivat tässä teoksessa sanansaattajina, kääröt käsissään ne tuovat Jumalan sanaa, esittelee Liisa Väisänen Antti Salmenlinnan työtä Aleksanterin kirkon kastekappelissa. Kuva: Hannu Jukola

Luonnostaan utelias ihminen

Suomessa luterilainen kirkko keskittyy kiitettävästi lapsiin ja nuoriin, mutta jättää Väisäsen mielestä heidät rippikoulun jälkeen liian yksin. Symboliikka on luonteeltaan monitasoista ja abstraktia, ja ihmisen abstrakti ajattelu alkaa kehittyä vasta joskus rippikouluiässä.

Italiassa katolinen kirkko opettaa paljon nuoria aikuisia ja aikuisia. Jos haluaa kirkossa naimisiin, pitää käydä pieni kurssi. Pariskunnalla on papin kanssa 3–7 kokoontumista, joiden aikana käydään läpi, mitä kristillinen avioliitto tarkoittaa ja mitä mikäkin vihkimiseen liittyvä merkitsee.

– Suomessa tällaista käytäntöä ei ole, ja moni asia jää kovin irralliseksi. Sormusten antamista, valkoista pukua, huntua tai morsiuskimpun kukkia pidetään pelkkänä perinteenä. Hääpari tapaa papin kertoakseen tälle omia taustojaan vihkipuhetta varten, mutta jos myös pappi käyttäisi aikaa symboliikan selittämiseen, uskon että hääjuhlasta tulisi vielä ikimuistoisempi. Avioliittoon aikovat ymmärtäisivät, mistä kaikesta heidän elämänsä tärkeimpänä päivänä on kyse. Nyt he osallistuvat usein vain riitteihin.

Filosofian tohtori, teologian opiskelija Liisa Väisänen on sitä mieltä, että seurakunnissa jätetään suotta käyttämättä evankelioimisen mahdollisuuksia kaste-, vihki. ja siunaustilaisuuksissa, joissa ihmiset luontevasti tulevat kirkkoon.

– En tiedä, johtuuko se arkuudesta. Pelätään että jos kovasti puhutaan kristillisyydestä, sen jälkeen ne eivät enää tulisi. Minä en usko siihen lainkaan, koska ihminen on luonnostaan utelias. Jos pappi avaa asioita houkuttelevalla tavalla, seurakuntalaiset olisivat varmaan tiedosta kiitollisia.

Valo muistuttaa valontuojasta

Kuuluisien taiteilijoiden mestariteokset maailman metropolien mahtavissa kirkoissa ovat pysäyttäviä, mutta yhtä lailla sakraalitaide puhuttelee ja koskettaa syrjäisessä, vaatimattomassa kyläkirkossa. Yhteistä kristillistä symboliikkaa on jokaisessa Herran huoneessa.

– Enemmän kuin mitään yksittäistä kuvaa, kannattaa ajatella kirkkotilaa kokonaisuutena. Myös se luo vaikutelmaa ja sillä on vertauskuvallista arvoa.
Kalevan kirkko on yksi Väisäsen suosikeista Suomessa.

– Siinä on rakenteellisesti käytetty hienosti valon symboliikkaa. Esimerkiksi Aleksanterin kirkossa on keskiajan valon teologia toteutettu täydellisesti. Valo ohjataan sisään ylhäältä päin, se on Jumalan puhdasta valoa, ei ihmisen saastuttamaa. Kalevan kirkossa näkemys on uudistettu niin, että valo tuleekin alhaalta ja ikään kuin puhdistaa ihmisen synnistä.

Usein kirkkorakennuksesta on jo ulkoa pääteltävissä yhtä ja toista. Pyhäkkö rakennetaan mielellään kukkulan tai mäen päälle, jolloin jumalanpalveluspaikkaan tullaan konkreettisesti ylöspäin, kohti Jumalaa.
Joskus pystyy hahmottamaan, onko pohjakaavana risti. Ja jos on, onko se latinalainen eli se meille tutuin ja perinteisin vai kreikkalainen eli täysin symmetrinen. Kirkko voi olla myös pyöreä, vanhojen kastekappelien tyyliin.

– Pakanatemppelit olivat olleet ympyränmallisia. Siksi kristityt kammoksuivat niitä pitkään, vasta renessanssin aikaan muoto hyväksyttiin. Ympyrä kuvastaa Jumalan valtakunnan yhtenäisyyttä.

Rakennusajankohta merkitsee kirkoissa paljon, koska eri aikakausina on painotettu ja arvostettu hieman eri asioita.

Kaarevan kaiteen arvoitus

Maalausten, veistosten ja muiden taideteosten ohella kirkossa on monenlaista muuta mielenkiintoista. Oletko koskaan miettinyt, miksi alttarikaide on kaareva?

– Siksi, että se ikään kuin jatkuu alttarin toiselle puolen ja on oikeasti ympyrä. Näin ehtoollispöydässä läsnä ovat nekin seurakuntalaiset, jotka ovat jo kuolleet, selittää Väisänen.

Tarkkasilmäinen saattaa nähdä merkkejä siitä, mitä tapahtui uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen aikaan. Vanhoissa kirkoissa alttaripöytä oli kiinni takaseinässä. Silloin palveltiin Jumalaa ja pappi oli koko ajan selkä seurakuntaan päin.
Sitten tuli uskonpuhdistus, ja jumalanpalvelus alettiin kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, koska Jumala palvelee kirkonmenoissa seurakuntalaisia eikä päinvastoin. Siksi alttaripöytä on myöhemmin saatettu irrottaa seinästä, jotta pappi pääsee sen taakse ja seisoo kasvot seurakuntaan päin. Tämäntyyppiset seikat juontavat kirkkohistorian tärkeisiin käänteisiin.

– Kaikki ei ole itsestään selvästi sitä mitä on, vaan moni käytäntö on historiallisen keskustelun tulosta. Esineiden asettelullakin on hirveän vahva symboliikka, Väisänen sanoo.

Jos ei ole pyhäaamuisin tottunut kuluttamaan kirkon penkkejä vaan osallistuu messuun harvakseltaan, kokemus voi olla outo, erikoinen, jännittäväkin. Jumalanpalveluksessa ei tapahdu mitään sattumalta. Pienille asioille eleitä ja liikehdintää myöten on selityksensä ja syynsä. Liisa Väisänen antaa vinkkejä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota:

– Minkä väristä kirkossa on, papin vaatetuksessa ja muissa tekstiileissä? Onko niissä kuvioita? Montako kynttilää palaa alttarilla? Miksi niitä on juuri tietty määrä? Entisaikaan oli lukupulpetti oikealla ja vasemmalla laidalla, ja Vanhan testamentin teksti luettiin pimeämmältä eli pohjoisen puolelta, epistolateksti etelän puolelta. Noudatetaanko jumalanpalveluksessa yhä vanhaa tapaa ja tekstit luetaan eri puolilta alttaria?

Kun pappi kehottaa rukoilkaamme, päät painuvat vaistomaisesti alas ja sormet hakeutuvat sormien lomaan. Varhaiset kristityt sen sijaan rukoilivat kädet avoinna ylhäällä, käsien ristimisestä tuli rukousasento vasta keskiajalla. Se juontaa vasallien tapaan tervehtiä maaherraa.

Kidutusväline tunnuksena

Tärkein ja tutuin symboli on tietysti risti. Taustaa kannattaa pohtia hivenen pintaa syvemmältä.

– Mikä uskomaton kulttuurimerkitys on sillä, että uskontokunnan symbolina on kidutusväline. Se ei ole ollut aivan ongelmatonta. Ristiä oli mahdoton alkukirkon vaiheissa käyttää – eihän voitu näyttää, että luuseri on Jumalan poika! Kristilliseksi tunnukseksi se hyväksyttiin vasta 800–900-luvuilla, jolloin kristinusko syntyi sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme.

Muita yleisiä ja parhaiten tunnistettuja vertauskuvia ovat kala, Kristusmonogrammi (muodostuu kirjaimista X ja P, jotka kreikan aakkosissa ovat K ja R eli Kristus-sanan alkukirjaimet.), alfa ja omega (alku ja loppu) ja Pyhää Henkeä kuvaava kyyhkynen.

Myös värillä on väliä. Liturgiset värit ovat luterilaisille oleellisia; valkoinen, punainen, violetti, vihreä, musta tai sininen liittyvät kirkkovuoden tapahtumiin ja symboloi niitä.

Useissa alttaritauluissa päähenkilö on Jeesus, muista Raamatun henkilöistä meillä esiintyvät muun muassa Neitsyt Maria, Magdalan Maria, Johannes Kastaja, evankelista Johannes, Pietari ja roomalainen sotilas Longinus. Kahta ryöväriä on niin ikään mielellään kuvattu, toinen kääntää kasvonsa Jumalan puoleen, toinen ei. Kristuksen ristiltä laskemisen kuvissa on usein mukana Nikodemus.

Pirjo Silveri

Katso, tunne, tunnista

Tampereen tuomiokirkko on symboliikaltaan Suomen rikkaimpia. Eläkkeellä oleva tuomiorovasti Voitto Silfverhuth on kiteyttänyt kokonaistaideteoksen esittelyn kolmeen sanaan ”Kaikki on vertausta”.
Tuomiokirkon kuvat ovat olleet vuosikymmeniä julkisuudessa. Nyt katsomme Liisa Väisäsen opastuksella muita kohteita.

Aleksanterin kirkko

Kristuksen kirkastus

Aleksandra Såltin

Yksi tyypillisimpiä alttaritaulun aiheita: Kristus ilmestyy ylösnousemuksensa jälkeen niin että Vanhan testamentin profeetat näkyvät myös, etualalla mukana opetuslapsista evankelista Johannes ja Jaakob vanhempi. 

Kuva on aikakaudelle (1883) ominaiseen tapaan kaksijakoinen, maallinen ja taivaallinen puoli erottuvat selvästi.

 

Viinikan kirkko

kirkkosalin lattia ja ulko-ovi

Joskus kirkoissa on jo ulko-oveen toteutettu ”köyhien raamattu”, jonka kuvia katsomalla tavoittaa kristinuskon sanomaa.

Viinikassa oven reliefikuvia kehystää koristeaihe, jossa toistuu Jumalan kaikkivaltiudesta viestivä auringonkehrä.

Sama symboli esiintyy kirkkosalin lattiassa. Nykyään moni mieltää kuvion natsi-Saksan hakaristiksi, vanha kristillinen tausta on unohtunut.

Viinikan kirkon oppaana toimi kesällä 2008 Katri Vartiainen.

 

 

 

Aitolahden vanha kirkko

lasimaalaus Kristus ristillä

Fritz Hilbert

Tyylin pystyy ajoittamaan kirkon valmistumisen aikaan eli 1920-luvulle. Symbolina teksti INRI, Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas (Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum).

Todellisuudessa Jeesus ristiinnaulittiin alasti, mutta taiteessa häntä on häveliäisyyssyistä aina jotenkin peitetty. Hänet on silläkin tavalla tehty vähän tavallista ihmistä jumalallisemmaksi.

Ristin juurella Neitsyt Marian kanssa on evankelista Johannes, joka kuvissa yleensä esitetään nuorena miehenä. Yhteenliitetyt kädet juontavat vasallin asemaan: he kunnioittavat Herraansa.

 

 

Teiskon kirkko

Vapahtaja Getsemanessa

Pehr Sundberg

Alttaritaulusta välittyy vahvana symboliikka, kuinka Jeesus on Jumalan poika, joka on lihallistunut ihmiseksi.

Maalaus korostaa hänen ihmisyyttään. Työ on jaettu taivaaseen ja maahan, Vapahtaja on maallisella puolella, ja se tekee hänestä helposti lähestyttävän. Jumalallinen valo loistaa yläpuolella.

Jumalaa itseään ei ole uskallettu kuvata: Hän näkyy valona, jossa häivähtää enkeleitä, sanansaattajia.

 

 

 

Messukylän vanha kirkko

1700-luvun alttaritaulu

tekijä tuntematon

Kristus ristillä -aihe noudattaa täysin vanhaa kaavaa. Mukana ovat evankelista Johannes, Magdalan Maria ja Neitsyt Maria perinteisesti sinisessä vaatteessaan. Hän on taivaan kuningatar: muita isommassa pyhimyskehässä näkyy jo arvo-asteikkoero.
Ristiä halaavan Magdalan Marian punaiselta vivahtava puku kertoo, että Kristuksen veri on puhdistanut hänetkin synneistä. Hänet kuvataan huivitta, hiukset vapaina, vaikka hän on nainen.

 

Kalevan kirkko

Koko jykevä kirkkorakennus huokuu ja kuvastaa turvallisuutta: Jumala on linnani ja puolustaa aivan kaikelta.

Raili ja Reima Pietilän alttariveistos Särkynyt ruoko on suora raamatunlainaus.

Sana on tehty kuvaksi. ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.” (Jes.42:3, suomennos 1933).

 

 

 

 

 

 

Lielahden kirkko

Alttaritauluna on risti (latinalainen), alttaripöydällä krusifiksi eli ristiinnaulitunkuva, messukasukassa on kuviona kehäristi. Papin perusvaate on valkoinen alba, jonka käyttö ja väri periytyvät varhaisesta kristittyjen kastemekosta.

Liturgisena värinä vihreä, toivon ja elämän väri, joka symboloi elämää ja kasvua.Vihreä on myös arjen väri. Sitä käytetään kaikkina niinä kirkkovuoden aikoina, joita varten ei ole määrätty muuta liturgista väriä. Palmunlehvä on marttyyriyden tunnus, joka kristillisessä perinteessä symboloi voittoa pahasta ja paholaisesta, voittoa kuolemasta.

Lielahden kirkon ja kirkkotekstiilit on suunnitellut arkkitehti Pentti Turunen. Messukasukkaa esittelee pastori Tarvo Laakso.

 

Seurakuntien talon aula

Jyrki Siukola: Clavis universalis

Edustaa paluuta läntiselle kirkolle tyypillisiin Kristus-esityksiin, ns. Pyhä Sydän -kuviin. Kristus on avain kaikkeen ja teos on selkeästi sydän. Siitä lähtee kuin verisuonisto, joka muistuttaa puuta. Jeesuksesta lähtee kaikki, hän on sydän ja hänestä kasvaa kristinusko sekä kaikkialle haarautuva seurakunta.

Toisaalta sydän nähdään myös rakkauden symbolina, tässä tapauksessa puhutaan tietenkin Jumalan rakkaudesta ihmiseen. Rakkaus on avain kaikkeen ja se leviää seurakunnan kautta.

Kirkkoisa Augustinus (354–430) ilmaisi näin: Jumalaa kohtaan tulenpalava sydän. Lähimmäistäni kohtaan rakastava sydän. Itseäni kohtaan teräksinen sydän.

 

Seurakuntien talon portaikko

Matti Kalkamo:

How low/high can you go?

Tikapuut on yleinen symboli kristillisessä ja jopa juutalaisessa taiteessa. Muun muassa Marc Chagall käyttää sitä usein töissään.

Jaakob näki unessaan enkelien kiipeävän maan ja taivaan välillä.

Tikapuut ovat ihmisen ja Jumalan välinen kosketuskohta: taivaaseen johtaessaan ne antavat mahdollisuuden koskettaa Jumalaa. Hän ei olekaan täysin ihmisen tavoittamattomissa.

 

 

 

 

Tampereen seurakuntayhtymän logo

Moni osaa liittää kalan kristinuskoon, mutta kaikki eivät tiedä, mihin se liittyy. Syyksi luullaan usein sitä, että Jeesuksen opetuslapset olivat kalastajia.

Oikeasti se tulee kreikankielisten sanoista IesousKhristos Theou Yios Soter, Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja. Etukirjaimista muodostuu Iktys, kreikan sana joka merkitsee kalaa.

Logon on suunnitellut graafikko Juha Siro.

 

 

 

Euroopan unionin lippu

Kristilliset symbolit ovat erottamaton osa eurooppalaista kulttuurihistoriaa ja yleissivistystä, EU:n lipussa ei ole sattumalta kristillinen tausta. Sininen on Neitsyt Marian väri, kahdentoista kultaisen tähden kehä Taivaallisen kuningattaren kruunu.

 

KUKA?
Liisa Väisänen
taide-evankelista, filosofian tohtori, teologian opiskelija
syntynyt Helsingissä, asunut vuodesta 1986 ulkomailla, nykyään Genovassa Italiassa
kirjoittanut kirjan Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään. (Kirjapaja 2011)