Suojelu pysyy Tampereella nykyisissä kirkkorakennuksissa

Turussa koolla oleva kirkolliskokous päätti muun muassa kirkollisten rakennusten suojeluajasta. Säännöksiä ei muuteta nykyisestä.

Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on jatkossakin suoraan suojeltu lain nojalla. 

Finlaysonin kirkko. Kuva: Asta Kettunen

Kirkkohallitus voi määrätä myöhemminkin käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos perusteena ovat rakennushistoria, -taide, -tekniikka tai ympäristöarvot.

Kirkolliskokous perusteli päätöstään sillä, että mikäli 50-vuotias kirkollinen rakennus siirtyisi automaattiseksti rakennussuojelun piiriin, suojeltavaksi tulisi myös rakennuksia, joilla ei ole siihen tarvetta. Se saattaisi myös merkitä seurakunnille lisäkustannuksia, joita ei voida ennustaa.

Tampereella on rakennuksen iän perusteella suojeltu Tuomiokirkko, Vanha kirkko, Finlaysonin kirkko, Aleksanterin ja Teiskon kirkot, Messukylän kirkot sekä Kalevankankaan kappeli. Viinikan ja Kalevan kirkot on suojeltu arkkitehtonisin perustein.

Jos esitys olisi toteutunut, suojeltaviksi olisivat tulleet myös Aitolahden vanha kirkko, Härmälän, Pispalan ja Lielahden kirkot sekä Vatialan kappeli. Esimerkiksi seurakuntakeskukset eivät ole kirkollisia rakennuksia, vaikka niissä on jumalanpalvelustila.

Museovirasto puolsi esitystä. Koko maassa Museoviraston lausunnonannon piiriin olisi tullut kerralla noin 120 uutta kirkkoa ja lähes 80 siunauskappelia.

Tampereen seurakunnat
suhtautui kielteisesti

Kirkkohallituksen alkuperäisenä esityksenä oli, että suojelu ulottuisi kaikkiin vähintään 50 vuotta vanhoihin rakennuksiin. Tampereen seurakuntien suhtautuminen tähän on kielteinen. Seurakuntayhtymä yhtyi lausunnossaan Turun ja Kaarinan kiinteistöjohtaja Seppo Kosolan eriävään mielipiteeseen.

Syynä on etenkin raha. Jos uudempia rakennuksia käytön vähyyden takia pyrittäisiin muuttamaan tai purkamaan, se tulisi mahdottomaksi suojelupäätöksen takia. Seurakuntia jäisi rasittamaan kohtuuttoman suuri ja vajaakäyttöinen kiinteistökanta, mielipiteessä todetaan.

Kun jäsenten määrä vähenee, tulee tarve luopua myös kirkollisista rakennuksista tai muuttaa niiden käyttöä.

”On nähtävissä, että tulevaisuudessa kirkkojen ja siunauskappeleiden rakentaminen vähenee entisestään loppuen viimein kokonaan. Tällöin ajan kuluessa kaikki kirkolliset rakennukset olisivat suojelun piirissä, mikä ei voi olla lain tarkoitus.”

Museovirastolta
lausunto joka kerta

Museovirasto toimii myös kirkollisten rakennusten asiantuntijana ja valvojana. Kun kirkollinen rakennus täyttää jatkossa 50 vuotta, museovirastolta pyydetään lausunto mahdollisiin muutos- ja korjaustöihin jo aivan alkuvaiheessa, vaikka rakennus ei olisi suojeltu.

– Käytännössä lausunnon sisältö voi vaikuttaa kirkkohallituksen vahvistamispäätökseen ja siten korjaus- ja muutossuunnitelmiin. Kaikkien seurakuntien hallinnossa ei ole rakennuttamisen osaamista, ja erityisesti silloin on tärkeää että Museoviraston kanssa asiointiin sisältyy mahdollisuus saada korjausneuvontaa , sanoo museoviraston erikoistutkija Laura Tuominen.

– Kirkollisten rakennusten laadulle on lähes poikkeuksetta asetettu korkeat tavoitteet. Jokainen kirkko on paikkakunnallaan tai alueellaan rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunki- tai kyläkuvan kannalta merkittävä rakennus. Sen vuoksi niiden korjaus- ja muutostöissä on aiheellista ottaa huomioon kulttuuriympäristön näkökulma.

Lakimuutosesitykseen sisältyivät myös kirkollisesta rakennuksesta luopumista koskevat pykälät.

Kirkolliskokous päätti myös lähettää valtion vastuun vanhojen kirkollisten rakennusten ylläpidosta yleisvaliokunnan pohdittavaksi.

Asta Kettunen