Mikä haastaa kristinuskon?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tampereen ekumeeninen työryhmä järjestää ihmisoikeuksiin, uskonnonvapauteen ja uskonnonopetukseen liittyviä seminaareja. Vuosittain ohjelmassa on kristittyjen ykseyden rukousviikko, rukoussunnuntai ja kirkkovaellus. Kuva on vuoden 2010 kirkkovaellukselta Tampereen ortodoksisesta kirkosta. Kuva: Emil Bobyrev

 

Onko kristinusko oikeasti uhattuna? Mikä sitä uhkaa? Asiaa pohditaan paikallisekumeenisessa foorumissa maanantaina 3. lokakuuta Tampereella.
– Kristilliset kirkot ovat melkoisessa myllerryksessä. Kristinuskon mukaan

Jeesus on syntisten ystävä ja Vapahtaja. Kirkko puolestaan on kuin sairaala, heikkojen puolustaja ja äidin syli. Kuitenkin monet jättävät kirkon, koska pitävät kirkkoa ihmisten orjuuttajana ja ahdasmielisenä, pohtii Harjun kirkkoherra Veli-Pekka Järvinen, joka toimii Tampereen ekumeenisen työryhmän puheenjohtajana.   
Uskon ja puolustan -foorumin järjestävät Suomen Ekumeeninen Neuvosto, paikallisen ekumenian jaosto sekä Tampereen ekumeeninen työryhmä.
Paikallisekumeenisessa työryhmässä ovat Tampereella mukana evankelis-luterilainen kirkko, Baptistiseurakunta, Adventtikirkko, Metodistikirkko, ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko, Vapaakirkko ja Helluntaiseurakunta.
Kristillisistä yhteisöistä toimintaan osallistuvat muun muassa Pelastusarmeija, Nuorten Miesten Kristillinen yhdistys ja Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys.  
Järvisen mukaan kristinuskolla ja uskonnonvapaudella on aktiivisia ja vaikutusvaltaisia vastustajia.
– Suomessa olemme päässeet muuta Eurooppaa vähemmällä, mutta laineet lyövät meillekin. Kristinuskoa haastavat materialismi, uudet synkretistiset uskonnot, äärimmäinen yksilökeskeisyys ja välinpitämättömyys. 

Uusateismista ei
ole haastajaksi

Foorumissa uusateismista luennoiva esseisti ja kääntäjä Antti Nylén arvelee, että kristinuskon vetovoima on yksinkertaisesti katoamassa.
– Se voi johtua siitä, että ihmiset ovat kyllästyneitä kristillisiin ajatuksiin ihmisarvosta, elämän pyhyydestä ja siitä, että totuus ei ikinä löydy ”omasta itsestä”. Pitää katsoa ulos, toisia ihmisiä, viime kädessä Jumalaa kohti.
– Toinen tulkinta on, etteivät ihmiset enää tajua, että nämä näkökulmat todellakin ovat kristinuskon tuotteita, että usko toisin sanoen ”unohtuu”. Mikään tietty ryhmä ei ole kristinuskon vihollinen. Kysymys on pitkäkestoisesta prosessista, jossa yhteiskunnallisen, eettisen ja hengellisen ajattelun perusteet muuttuvat, pohtii Nylén, joka on kastettu luterilaiseksi, mutta on liittynyt katoliseen kirkkoon vuonna 2005.
Nylénin mielestä kristityillä on velvollisuus pitää yllä kristinuskon perusperiaatteita.
– Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niihin ihmisiin, luontoon ja eläimiin, jotka kärsivät alistamisesta, väkivallasta ja vähättelystä.
Hän ei pidä uusateismia varteenotettavana kristinuskon haastajana.
– Se ei kiinnosta minua älyllisesti lainkaan. En myöskään pelkää sitä. Sen suurin erehdys on yrittää vastustaa kaikkia uskontoja samaan aikaan, ikään kuin niissä olisi jotakin olennaisesti samaa.
Nylénin mukaan nykyinen uusateisti vastustaa kristinuskoa siksi, että Jumalaa ei nähdä kaukoputkella, ja siksi, että uskonto aiheuttaa myös pahaa maailmassa.

Kristuksen laiva
on myllerryksessä

Veli-Pekka Järvisen mukaan ulkoisia uhkia suurempi haaste on kristittyjen sisäinen epäyhtenäisyys. 
– Jakautuminen muun muassa liberaaleihin, fundamentalisteihin ja konservatiiveihin on viime vuosina jyrkentynyt. Uusia seura- ja kirkkokuntia syntyy kuin sieniä sateella. Vaikka monet niistä jäävät lyhytikäisiksi, niiden takana on kykenemättömyyttä selvittää asioita ja pysyä yhdessä. Eettiset kysymykset ja vaikeus keskustella niistä ovat kristittyjä jakavia sisäisiä uhkia.
– Ekumeenisessa liikkeessä uskotaan, että Kristus-kallio ja kirkon perustus ovat kestäviä. Kirkko ja kristinusko selviävät, mutta aika iso pyykki taitaa olla menossa ja tulossa.
Parasta yhteyden ja ykseyden vahvistamista on rehellinen toistemme kohtaaminen.
– Se johtaa myös oman uskon ytimeen. Miten uskon ja miten puolustan uskoani ja oikeuttani uskoa, pohtii Järvinen.
Nylénin mukaan erimielisyyden sietäminen ja omien vankimpienkin mielipiteiden epäileminen on tärkeätä.
– Suomessakin on vallalla sotailmapiiri monissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä: väärämieliset määritellään vihollisiksi eikä keskustelukumppaneiksi. Kristillisten tunnustuskuntien dialogi on Suomessa hyvällä pohjalla, mutta vilpitön ja kärsivällinen keskustelu muiden uskontojen edustajien ja myös uskonnonvastustajien kanssa olisi olennaista.
Nylén arvelee, että näköpiirissä on kristinuskon hiipumista.
– Mutta toivottavasti myös tiivistymistä, uskon lujittumista ja muuttumista säilyvämpään muotoon.
Järvinen ei pelkää kristinuskon puolesta, mutta ennustaa myrskyisiä lähivuosia.
– Ekumenian symboli on laiva. Olemme samassa veneessä halusimme tai emme. Peräsimessä on Kristus. Olin nuorena Englantiin seilaavassa rahtilaivassa töissä. Kokeneet merimiehet kertoivat, että tyynellä ei opi merimiestaitoja. Myrskyisiä aikoja on ollut ennenkin.

Kirsi Airikka

Paikallisekumeeninen foorumi Uskon ja puolustan – Onko kristinusko uhattuna 3.10. Tampereella. Ilmoittautuminen 16.9. mennessä: sirpa-maija.vuorinen@ekumenia.fi
Koko ohjelma verkossa: www.ekumenia.fi/etusivu/tapahtumia