Rakenneuudistusta odotetaan, mutta siinä nähdään hiottavaa

Valtakunnallista seurakuntarakennetta muokataan yhtymiin perustuvan mallin pohjalta, päätti Turussa kokoontunut kirkkovaltuusto.

– Kirkon seurakuntarakenteen kokonaisuudistus on odotettu hanke. Sekä seurakuntien toiminnallisista että taloudellisista tarpeista lähtien on ollut sitä kohtaan odotuksia. On ollut hyvä nähdä, että hanke on koettu rakentavana ja että se etenee.

Näin sanoo hiippakuntavaltuutettu ja Tampereen seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kalle Mäki.

Tampereen hiippakunnan alue on laaja.
Jakautumisesta rovastikuntiin voidaan
uuden mallin mukaan luopua.

Seurakunnallisen mallin kannalla on kolme neljästä kirkkohallituksen kyselyyn vastanneesta seurakunnasta ja palautteen antajasta. Kirkolliskokouksen enemmistönkin kannattama Uusi seurakuntayhtymä 2015 -ehdotus pitää seurakuntia toiminnan perusyhteisöinä. Yhtymän tehtävänä olisi hoitaa taloutta, hallintoa, kiinteistö- ja hautaustointa, viestintää ja henkilöstöä.

Yhtymämallin kannalla on myös Tampereen hiippakunnan hiippakuntavaltuuston jäsen Tapio Nieminen Lahdesta.

Alueseurakuntien avulla siinä hänen mielestään säilytetään kosketus seurakuntalaisiin. Ehkä seurakuntayhtymän sisällä voisi kuulua muuhun seurakuntaan kuin siihen, jonka alueella asuu.

– Sen ohella pitää ottaa huomioon kirkon sisäisten herätysliikkeiden toimintamahdollisuudet, ja niiden pitäminen kansankirkon sisäpuolella.

Kirkkohallituksen rakennemuutostyöryhmän jäsen Riitta Alaja Tampereelta kiittelee mallia siitä, että se mahdollistaa seurakunnan pysymisen osana paikallista kulttuuria.

– Nykyiselläkin mallilla on toki puolensa. Olennaista on, että kirkko tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin, painottaa kirkolliskokousedustaja ja Pirkkalan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth.

– Uusi seurakuntayhtymä 2015 -malli on yhdistelmä rovastikuntamallista ja seurakuntayhtymämallista, joten kyllä siinä on seurakuntia kuultu. Itse olisin toivonut, että hiippakuntamallia olisi kehitelty vielä pidemmälle, mutta ei tämä Uusi seurakuntayhtymä -malli huono ole.

Puheenvuorossaan hän pohti seurakuntien kokoerojen merkitystä uusissa seurakuntayhtymissä ja kyseli talouslukujen perään.

– Rahastahan tässä uudessa mallissa ei ole juurikaan todettu mitään. On vain ilmoitettu, että tavoitteena ovat itse itsensä kannattavat seurakuntayhtymät.

Monet kirkolliskokousedustajat toivoivat hallinnon keventämistä. Puheissa näkyi pelko seurakuntien tukehtumisesta hallinnointiin sanajulistuksen kustannuksella.

– Tällä hetkellä on kieltämättä olemassa se vaara, että rakenneratkaisut painavat liikaa ja vaikuttavat toimintaan. Senkin vuoksi toivoisin, että rakenneratkaisut eivät jäisi roikkumaan liian pitkäksi aikaa. Se ei ole kenenkään etu, Silfverhuth toivoo.

Määrääkö talous?

Uuden mallin tavoitteissa puhutaan seurakuntien elämän ja kirkon olemuksen palvelemisesta. Rakenteiden muuttamiseen patistavat kuitenkin myös talouden ja toimintojen turvaaminen, uskonnollisuuden muuttuminen ja jäsenistön jakautuminen. Niukkuus uhkaa jo nyt pienten seurakuntien toimintaa.

Talous ei voi olla eikä saa olla ainoa tekijä, jonka pohjalta rakenne tulee ratkaista, sanoo Tampereen hiippakuntaa hallinnollisesti sopivan kokoisena pitävä Timo Koivula Tampereelta.

– Lähtökohtana tulee olla toimiva kirkko. Jos seurakuntien määrää muutellaan seurakuntayhtymän sisällä, niin jotkut saattavat tuntea menettäneensä rakkaan seurakuntansa. Tämä voi jopa johtaa kirkosta eroamisiin, jonka seurauksena talous on jälleen huonommassa jamassa.

Samaa sanoo myös Silfverhuth: talous on tärkeä tekijä, mutta olennaista on seurakunnan pysyminen hengellisenä ja toiminnallisena lähiyhteisönä. On tärkeää, että kirkot, kokoontumispaikat ja työntekijät ovat tuttuja.

Monet kuitenkin huomauttavat, että talouden pysyminen kunnossa on pohja toiminnalle.

Kirkolliskokouksen puheenvuoroissa esitettiin tarkennuksia yksityiskohtiin ja käytännön toteutukseen. Esimerkiksi vaalitapa ja esittelijän esteellisyys askarruttivat.

Heikki Toivio käytti puheenvuoron, jossa hän painotti uuteen malliin liittyviä haasteita:

– Täytyy miettiä tarkoin yksittäiset hyvin toimeen tulevat seurakunnat. Miten niiden toiminta turvataan? Voisiko yksittäisiä seurakuntia jäädä olemaan tai tehdä joitain erityisjärjestelyjä?

Osa valtakunnallista mallia pohtineista on sitä mieltä, että seurakunta- ja kuntarajat tulisi erottaa toisistaan. Rissanen ei sitä kannata:

– Hallinnollisesti ja verotusoikeudellisesti seurakuntarajoilla on merkitystä ja toistaiseksi tästä syytä niiden on hyvä seurailla kuntarakennetta.

– Suurien kaupunkien yhtymissä tai jossakin niistä tulee vähintäänkin kokeilla henkilöseurakuntamallia. Tosiasiassa sellaisia jo on muun muassa Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä – eräänlaisia kyseisen mallin muunnoksia.

Esillä ollut rovastikuntamalli on lähellä yhtymiin perustuvaa mallia.

Hiippakuntiin perustuvan mallin lobbaussivustolla hiippakuntamalli.fi sen kannattajiksi on tunnustautunut kolmattakymmentä nimeä. Malli mahdollistaisi muuttamisen kunnasta toiseen hiippakunnan sisällä seurakuntaa muuttamatta. Kannattajista suurin osa löytyy Tampereen hiippakunnasta.

Työvoiman käyttö?

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo on ottanut facebook-sivullaankin kantaa työntekijöiden käyttöön yhtymämallissa.

– Seurakuntayhtymämalli on mietinnön mukaan kevyempi kuin nykyinen seurakuntayhtymä. Se kuitenkin merkitsee talouden tekemistä yhteiseksi, ja tiettyjen toimintojen yhteisyyttä.

– Työntekijät ovat mallissa kaikki seurakuntayhtymän työntekijöitä. On mahdollista, että yhtymille siirretään yhteisiksi seurakuntien hengellisiä työmuotoja tavalla, jota Tampereella tekeillä olevassa uudistuksessa yritetään nyt erilaisten ongelmien vuoksi purkaa takaisin seurakuntiin päin.

– Yhteisten työmuotojen johtajaksi ehdotuksessa nimetään uudenlainen "lääninrovasti", joka olisi joko sivutoiminen tai päätoiminen tehtävä sen mukaan, onko kyseessä pieni vai suuri yhtymä. Hänen ei sanota oleva kirkkoherrojen esimies, mutta hänellä kuitenkin on yhtymän seurakuntiin nähden valvontavelvollisuus yhteisten tehtävien johtamisen lisäksi. Ei ole aivan selvää, mikä tämä virka on suhteessa kirkkoherroihin ja piispaan.

– Kriittinen kohta on, miten akselilla piispa – lääninrovasti – kirkkoherra ratkaistaan hengellisen ja maallisen johtajuuden osa-alueet, Alaja sanoo.

Rissanen pitää tärkeänä työvoiman joustavaa käyttöä:
– Kaupungit elävät ja väestön ikärakenne muuttuu kaupunginosittain. Tässä kehityksessä pitäisi huomioida myös virkojen määrä suhteessa alueensa väestöön tai sitten niiden liikuteltavuus tarpeen mukaan.

– Mielestäni hallinto (talous-, kiinteistö- ja tukipalveluyksiköt) voivat olla isommissa kokonaisuuksissa, mutta toiminta pienemmissä.

Toivio pitää yhtymämallia hyvänä johtajuuden kannalta:

– Siihen voisi liittää jotain ehdotetun rovastikuntamallin puolia ja ottaa parhaat palat nykyisestä yhtymämallista. Lopuksi jää kysymys: keveneekö hallinto oikeasti?

– Mallin valinta vaikuttaa jotenkin seurakuntalaisen elämään, se on selvä. Asia on hankala ratkaista varsinkin kirkon yleensäkin hitaan ja raskaan byrokratian vuoksi. Kyllä käytännön toiminnan turvaaminen on kokonaisuudessa se tärkein asia. Ihmisläheisyys ja ja yksilön huomioiminen on viime kädessä kiinni tavasta, jolla seurakuntatyötä tehdään.

Vaikutukset Tampereella?

Tampereen seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto piti yhtymämallia toteuttamiskelpoisena. Rovastikuntamallia moitittiin johtamistavaltaan epädemokraattiseksi ja hiippakuntamallia päätöksenteon viemisestä kauas seurakunnista.

Suurten kaupunkien kokemuksia suunnittelussa on syytä lausunnon mukaan käyttää hyödyksi. Toimivia seurakuntayhtymiä ei kannata purkaa.

Tampereen seurakuntarakenteen muutoksista tehdystä valituksesta odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä ensi vuoden puolella.

– Ilman muuta valtakunnallisella päätöksellä on vaikutusta Tampereen rakenteeseen, painottaa Silfverhuth.

– Tampereen tilanteeseen en osaa niin ottaa kantaa, mutta toki toivoisi, että mikä malli tahansa sitten tuleekin kirkon viralliseksi malliksi, niin Tampere seuraisi tätä mallia, arvioi Jari Rissanen Launeen seurakunnasta.

– Isoissa kaupungeissa seurakuntarajoilla ei ole niin isoa merkitystä kuin maaseudulla. Itse esimerkiksi menemme perheen kanssa helpommin niihin tilaisuuksiin kaupungin sisällä, jotka ovat suunnattuja pienten lasten perheille. Järjestävällä seurakunnalla ei ole niin suurta merkitystä.

Kirkolliskokous lähetti rakenne-ehdotuksen hallintovaliokuntaan, jolle peruste- ja tulevaisuusvaliokunnat antavat lausuntonsa. Niitä käsitellään alustavan aikataulun mukaan ensi toukokuussa.

Asta Kettunen

Hiippakuntavaltuusto tukee kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa. Mikä olisi sen rooli uudessa hallintomallissa? Jatkossa yhtymään kuuluvat seurakunnat voivat kuulua myös eri hiippakuntiin. Kuvassa suurin osa Tampereen hiippakuntavaltuuston 2012–2016 jäsenistä sekä piispa Matti Repo.
Kuva: Hannu Jukola

Kysymyksiä ja vastauksia seurakuntarakenteiden uudistuksesta

Kantaa ottaa joukko Tampereen hiippakunnan kirkolliskokousedustajia ja hiippakuntavaltuuston jäseniä.