Inkerin kirkko 400 vuotta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ristin paljastusjuhlassa vuonna 1996 vasemmalta: Toksovan seurakunnan entinen pastori Esko Haapalainen, pääkonsulin sihteeri Lempi Zosimova (os. Mylläri), arkkipiispa Jukka Paarma, professori Jouko Sihvo, tulkkina toiminut Ella Ojala, Suomen kirkon sisälähetysseuran toiminnanjohtaja Heikki Arantola sekä Inkerin Liiton entinen puheenjohtaja ja Lempaalan kirkon ristin löytäjä Keijo Korkka.

Inkerin kirkon ikä lasketaan Lempaalan perustamisesta. Tähän 400 vuoteen mahtuu monta vaihetta. Ruotsalaiset ja venäläiset ovat aikojen saatossa käyneet monia sotia Inkerinmaan herruudesta, ja kun Ruosi Stolbobvan rauhassa vuonna 1617 sai alueen hallintaansa, toimi pohjois-Inkerissä Kannaksella, Lempaalassa, jo vuonna 1611 luterilainen seurakunta.

Lempaalan seurakunnan nimenä oli aluksi Kuivaisi. Vuoleen seurakunta oli 1700-luvun alussa Lempaalan kappelina. Lempaalan seurakuntaa rajoitti pohjoisessa Rautu, idässä Vuolee ja etelässä Toksova (Korpiselkä) ja lännessä Valkeasaari sekä Kivennapa.

Lempaalan seurakunnan kirkkoherrana oli 1828-1838 Karlo Wilhelm Siren. Hän kirjoitti seurakunnan historiikin esittäen sen Pietarin konsistorialueen kokouksessa 9.2.1840. Sitä pidettiin erittäin merkittävänä ja ainutlaatuisena julkaisuna, olihan se ainoa siihen mennessä julkaistu Inkerinmaan luterilaisen seurakunnan historiikki ja se sisälsi suomalaiselle tutkimukselle arvokasta tietoa. Valitettavasti Porvoon tulipalossa tuhoutui siellä säilytetty vanha Viipurin konsistorin arkisto ja sen mukana myös Lempaalan seurakunnan arkistojen tiedot.

Siren kuvailee hyvin tarkasti Lempaalan seurakunnan vaiheita ja sen ajan muutakin elämää. Ruotsin vallan aikana suomalainen asutus ja luterilaisuus levisivät voimakkaasti Inkeriin ja inkeroiset joutuivat ahdistettuun asemaan ortodoksisen uskonsa tähden.

Ruotsin vallan aikaa kesti runsaat sata vuotta (1617-1721). Sen aikana kehittyi Inkerinmaalle voimakas suomenkielinen luterilainen kirkko, johon kuului yli 30 luterilaista seurakuntaa, ja Inkerin kirkon voidaan katsoa olleen suurin suomalaisuuden ja luterilaisuuden ylläpitäjä sekä koulutuksen ja sivistyksen kehittäjä Inkerinmaalla.

Venäjän vallan aikaa

Venäjä otti vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Inkerinmaan takaisin valtaansa, mutta Inkerin kirkko ja suomen kieli saivat uusilta vallanpitäjiltä suhteellisen suopean kohtelun. Olivathan Venäjän valtiaat useimmiten itsen jotenkin kotoisin luterilaisista maista – tai heidän puolisonsa.

Tämä Inkerin kirkon kannustaminen kesti vallankumoukseen saakka, ja vielä vähän sen jälkeenkin. Tämän jälkeen alkoi voimakas painostus suomalaisuutta ja Inkerin kirkkoa vastaan. Inkerinsuomalaisille ja Inkerin kirkolle alkoi tuskien taival.

Kommunistijärjestelmän mielestä inkeriläiset olivat pahin mahdollinen ihmisryhmä. He vastustivat kollektivisoimista, olivat suomalaisia ja kaiken muun pahan lisäksi uskoivat Jumalaan. Tätä ei kommunismi sietänyt ja Inkerin suomalaiset oli tuhottava.

Suomen kieli kouluissa lopetettiin vuonna 1937. Inkerin kirkko joutui erittäin voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Pappien ja kirkon työntekijöitä alettiin vainota ja vangita, ja seurakunnallinen toiminta kiellettiin.

Inkerin kirkon toiminta hiipuu

Näytti siltä, että inkerinsuomalaisten luterilaisen kirkon historia ja Inkerin kirkko päätyy täydelliseen tuhoon. Erityisesti Pohjois-Inkerin kirkoista Lempaala, josta koko Inkerin kirkon toiminta lähti liikkeelle.

Esimerkiksi Lempaalan kirkko suljettiin jo vuonna 1935. Lempaalan viimeinen pappi oli Aatami Kuortti, joka vangittiin ja karkotettiin pakkotyöleirille, josta hän onnistui karkaamaan Suomeen. (Hän kirjoitti Suomessa useita kirjoja aiheesta).

Lempaalassa on ollut useita kuuluisia kirkkoherroja ja heidän lapsistaan on tullut myöhemmin maailman kuuluisuuksiakin, kuten Eliel Saarinen. Kirkkoherra Juho Saarinen tosin ehti toimia Lempaalassa kirkkoherrana vain neljä vuotta ja siirtyi myöhemmin Pietariin Pyhän Maarian seurakunnan kirkkoherraksi.

Samoin Lempaalan kirkkoherrana toimi asessori Oskar Rokkanen jopa 16 vuotta. Hänkin siirtyi Pyhään Maariaan. Kuulin televisiosta kerran esitelmän Mirjam Helinistä; hän kertoi olevansa Rokkasen tytär.

Lempaalan seurakunnan toimintaa hoidettiin vuoden 1935 sulkemisen jälkeen Toksovassa vuoteen 1936 asti, siellä toimi vielä seurakunta ja sen pappina Juhana Varonen. Samana vuonna Lempaala tyhjennettiin suomalaisista asukkaista, eikä kirkkoakaan enää tarvittu.

Minä olin seitsemänvuotias, kun lähtökäsky sisä-Venäjälle tuli. Vanhempani Lempaalan kirkossa vihkinyt Aatami Kuortti oli kastanut minut, ja siunasi vuosia myöhemmin isäni Juhana Makaran haudan lepoon Suomessa Lohjalla. Ihmeellisiä ovat Herran tiet.

Kirkon perustamisjuhla ja risti

Lempaalan kirkon oletetun alttarin kohdalla on tänä päivänä juoksuhaudasta löydetty Lempaalan kirkon risti, jonka löytäjä ja restauroija on lempaalainen Keijo Korkka, Inkerin liiton entinen puheenjohtaja.

Minä esitin äitini Liisa Makaran runon Kotikirkkoni rakkahin mun, kun vietimme siellä sateisena lauantaipäivänä 16.7.2011 kirkon 400-vuotisperustamisjuhlaa.

Esitin sen saman runon myös, kun se risti pystytettiin vuonna 1996. Ristin pystytysjuhlassa oli vihkijänä prof. Jouko Sihvo, nyt jo emeritus arkkipiispa Jukka Paarma, silloin Turun tuomiokirkon rovasti. Ja monia muita. Silloin oli aurinkoinen päivä.

Nyt vettä satoi kaatamalla, mutta kuin taivaan lahjana aurinko alkoi paistaa, kun pääsimme nykyisen kappelin paikalle, joka sijaitsee Steklännojessa; nimi johtuu siitä, että siellä on jokin lasitehdas.

En ole varma, missä kylässä se on. Oliko se Maaselki, joka on vain noin kolmen kilometrin etäisyydellä entisestä Kivennavasta, Suomen rajasta ennen talvisotaa? Tai sitten Vaskela, viimeinen asema ennen entisen Suomen puolta?

Tämä pieni kappeli näytti hyvin rakennetulta.

Mutta se ei ole edes oma kappeliseurakunta, siihen kirkkoon kuuluu vain noin neljäkymmentä entistä ja nykyistäkin lempaalaista. Ennen Inkerin suurimpaan seurakuntaan vuonna 1917 kuului 8183 seurakuntalaista. Nyt Lempaala kuuluu Toksovaan (entinen Korpiselkä). Entisessä Inkerissä oli noin 38 seurakuntaa (kaikki Inkerinmaalla). Nyt seurakuntia kuuluu olevan 80 ympäri Venäjää.

Näin Stalin hävittäessään Inkerin ja luterilaisuuden saikin aikaan luterilaisuuden leviämisen enemmän kuin ymmärsikään. Suomalaisuuden teräsmies kyllä hävitti.

Ella Ojala