Rippileiri North Yorkshiressa jätti ennätykselliset muistot

Viime syksynä pääosin vuonna 1997 syntyneet nuoret kokivat jännittäviä aikoja. Silloin heille selvisi, mille kesän 2012 rippileirille kukin oli päässyt.

Yksi rippikouluvaihtoehdoista oli kansainvälinen leiri numero 61, Englannin Yorkshiressa. Erikoisuutena oli se, että leiri toteutettiin yhteistyössä Manchesterin ja Tampereen seurakuntien välillä.

Tämä oli ensimmäinen tällä tavalla toteutettu leiri. Muutamana aiempana vuonna brittiryhmä on tullut Tampereelle, Pättinniemeen kansainväliselle leirille, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomesta lähti leiriporukka Englantiin.

Sekä suomalaiset että englantilaiset järjestivät omat ennakkotapaamisensa omissa maissaan. Suomalaisryhmän ennakkotapaamisia oli tammikuusta toukokuuhun. Ohjelmaan sisältyi myös viikonloppuleiri Heinäkallion leirikodissa 21.–22.4.2012.

Englantiin leirijaksolle Suomesta lähti seurakuntien oppilaitospastori Risto Korhosen ja musiikkisihteeri Petra Perttulan johdolla 25 leiriläistä ja kuusi isosta. Brittejä (kolme leiriläistä ja neljä isosta) puolestaan johtivat Manchesterin hiippakunnan nuorisotyön sihteeri Susie Mapledoram ja Middletonin piispa Mark Davies.                      

MAANANTAI 23.7.

Suuri Seikkailumme alkoi, kun bussi lähti kello 5 Tampereelta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Meistä monet olivat heränneet jo kello 3, mutta joukossa taisi olla muutama samoilla silmillä reissuun lähtenyt. Bussimatka sujui mallikkaasti ja kesti noin 2 tuntia. Koko porukassa oli ilmassa ”lievää” väsymystä ja matkajännitystä.

Pääsimme turvallisesti Helsinki-Vantaan lentokentälle. Siellä meille järjestyi oma matkaselvityspalvelu, saimme boarding passit ja pääsimme kaikki läpi turvatarkastuksista. 

Odotimme puolisen tuntia tax freessä ja muissa kaupoissa. Lentomme portti oli 37 D. Menimme portilta koneeseen bussilla. Joukossamme oli muutama hieman lentopelkoinen, mutta koneen nokan noustessa tasaisesti pilviä kohti jokainen sai huokaista helpotuksesta.

Lentomatkan aikana ilmeni yksi ikävä yllätys: Emme saaneet aamupalaa koneessa. Se ei kuitenkaan meitä reippaita matkalaisia liikaa haitannut. Lentomatka sujui hyvin. Manchesterissa meitä vastassa olivat Susie, hänen esimiehensä Maurice Smith ja hiippakuntatoimiston työntekijöitä. 

Ajoimme puolisen tuntia kohti Manchesterin keskustaa. Ihmetystä herätti kuskin paikka ”väärällä puolella”. Bussi kuljetti meidät lähelle Piccadillyn aukiota, josta oli lyhyt kävelymatka Manchesterin keskustan ostosparatiisiin Arndaleen.

Vapaa-ajalla  kukin meistä kävi haluamassaan paikassa lounaalla. Ruoka-annokset olivat aivan VALTAVIA! Meistä kukaan ei tainnut syödä koko annosta.

Kun lähdimme kohti Kettlewellin kylää ja Scargill Housea, monen leiriläisen kädet olivat aivan täynnä puotien kasseja. Bussiin päästyämme osa porukasta nukahti saman tien.

Bussimatkan aikana näimme todella upeita maisemia. Tie kapeni ja kapeni mitä lähemmäs Kettlewelliä pääsimme. Vastaantulevien autojen piti väistää ja pysähtyä bussimme kohdalla.

Kettlewellin kylä näytti pienelle ja somalle suurten kukkuloiden välissä. Sieltä meidät ja meidän matkatavaramme kuljetettiin Scargill Houseen, piispa Markin ja Susien sekä isäntä Philin toimesta. Majoituimme Susien ja brittitiimin opastuksella yhden–kolmen hengen huoneisiin.

Seuraavaksi tutustuimme erittäin sokkeloiseen majoitustaloomme ja pelasimme jalkapalloa yhdessä brittinuorten kanssa. Söimme paikallista piirakkaa ja muita herkullisia brittiruokia päivälliseksi.

Illalla kuulimme Scargill Housen säännöistä. Iltakaakaon jälkeen päätimme rankan reissupäivämme iltahartauteen kauniissa kappelissa. Kaikki olimme jo niin väsyneitä että tuntui todella mukavalta päästä nukkumaan!

TIISTAI  24.7.

Ensimmäinen aamu Scargillissa! Hyvin nukutun yön jälkeen tutustuimme taloon ja sen asukkaisiin. Opiskelu pääsi hyvään vauhtiin aamujumiksen myötä. Jumiksen teemana oli ensimmäinen adventti ja Hoosianna. Scargill Housen kappeli on hieno ja harras paikka, joka puhuttelee yksinkertaisella kauneudellaan. Pikkusten lähtiessä oppitunneille, isoset tekivät yhdessä britti-junior leadereiden kanssa ensimmäistä iltaohjelmaa. Ruokailujen yhteydessä tutustuimme myös Scargillin väkeen, sillä ryhmämme istui ”sopivan sekavasti” eri pöydissä. Rohkaistuimme puhumaan ihan sujuvaa englantia. Brittiläinen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys tekivät meihin syvän vaikutuksen.

Iltapäivällä pelasimme tiukan futismatsin brittien kanssa, sitten suomalaista tikkaa leiriolympialaisissa. Hurjan taistelun päätyttyä aloimme lukea yhdessä Markuksen evankeliumia, sekä suomeksi että englanniksi. Iltapäiväteen jälkeen leiriläiset menivät Raamattu-aiheiselle oppikselle ja isoset viettivät laatuaikaa britti-isosten kanssa. Päivällisen jälkeen aloitimme iltaohjelman, jossa huomasimme ponileikin saavuttaneen suuren suosion suomalaisten lisäksi myös brittien keskuudessa. Brittien vetämä Huugiguugi- leikin brittiversio sen sijaan osui ja upposi meihin suomalaisiin täysillä. Tutustumisleikkien lisäksi lauloimme lauluja Elämän siiville –kirjasta sekä suomalaisista lauluista käännettyjä englanninkielisiä lauluja.

Iltakaakaon jälkeen hiljennyimme kappelissa kuuntelemaan tarinaa Vanhan Testamentin Joosefista.

Kuten seuraavista vetäjiemme Facebook- päivityksistä voi päätellä, leirimme on sujunut aivan mahtavasti: ”Manchester-ripari (tai oikeastaan Yorkshire Dale -ripari) on päässyt hyvään vauhtiin. Eilinen pitkä päivä meni reissatessa, mutta sää suosii meitä, aurinko paistaa, fiilis korkealla. Brittien ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on ylenpalttista. Olemme Hyvyyden Voiman ihmeellisessä suojassa. Tästä on hyvä jatkaa...”

sekä ”On kyllä paljon nähnyt, mutta ei ehkä koskaan tällaista. Leiripaikassa on kaksi flyygeliä ja kaksi pianoa. Leiriläiset keskustelevat iltapäivän viimeisellä oppitunnilla aiheesta Raamattu (sic!) niin, ettei ehditä käydä edes läpi koko asiaa. Kaikki huolehtivat toisistaan ja lähtevät mukaan kaikkeen. Yövalvontaa ei tarvita. Päivällisenä oli intialaista ruokaa (oli naan-leipääkin) ja iltapalaksi kaakaota ja kakkua. Siinä välissä paikan vapaaehtoiset kiikuttavat teetä vastapuristetulla sitruunamehulla ja hunajalla, kun tuli mainittua, että kurkku on vähän käheä oppitunnin jälkeen. Mitä näille enää taivaasta opettaa, mehän ollaan jo täällä!”                                                                         

PS. Tässä myös esimerkki päiväohjelmastamme leiriviikon aikana

Tuesday/Tiistai 24.7
07:30	Wake up/ Herätys
08:00	Flag/Symbols
08:15	Breakfast/Aamupala
09:00	Service/Jumis
09:30	Teaching / Opetusjakso
11:00	Coffee/Kahvit
11:30	Teaching/Opetusjakso
13:00	Lunch/Lounas
13:30	Freetime/Siesta/Leiriolympialaiset
15:30	Meditation/ Markuksen evankeliumin luentaa vuoropäivinä suomeksi/englanniksi
16:00	Afternoon Tea/Tee
16:30	Teaching/Opetusjakso
18:00	Practical jobs/Palveluryhmät
18:30	Dinner/ Päivällinen
19:30	Evening Programme/Iltaohjelma
21:30	Hot chocolate/Kuuma kaakao
22:00	Compline/Iltahartaus/Joosefin tarina Vanhasta testamentista
22:45	Bed/Huoneisiin
23:00	Silence/Hiljaisuus

  

KESKIVIIKKO  25.7.

Aamulla isoset herättivät pikkuiset kovaäänisellä ruokakellolla. Aamupalalla nautimme perinteisen englantilaisen aamiaisen johon kuuluu mm. pekonia, kananmunia, grillattuja tomaatteja.

Jumiksen aiheena oli joulu. Lauloimme tuttuja suomalaisia ja englantilaisia jouluvirsiä. Jumiksessa lauluja säesti saksofonista, viulusta, kitarasta, rummuista ja pianosta koostuva bändi. Jumiksen jälkeen leiriläisten singotessa Jeesus-oppitunnille, isoset suunnittelivat illan Suomi ja Tampere –showta.

Päivällä lounaan jälkeen kävimme kävelyllä tutustumassa täkäläiseen kansallismaisemaan. Matkalla näimme paljon kiviaitoja, lehmiä, lampaita ja kaniineja. ”Leppoisasti kumpuilevat harjut ja jokilaaksot niiden välissä tekivät suuren vaikutuksen.” Tämän pidemmän kävelyn (n. 12 km) oppaana toimi Mr Maurice Smith, Manchesterin hiippakunnan kasvatustyön johtaja. Retkemme kulki harjujen yli ja nummien poikki idylliseen Grassingtonin kylään. Sinne päästyämme melkein kaikki kävivät ostamassa matkamuistoja ja tietysti Nutellaa! Paluumatkan teimme paikallisbussilla. Starbottomin kylässä käynyt ryhmä teki paluumatkaa laulaen ”Nyan Cat”:ia  piispa Markille.

Illalla pidettiin mahtava Suomi-show, jossa esiteltiin suomalaista kulttuuria, Tamperetta ja tarjoiltiin perinneruokia kuten mämmiä, Fazerin Sinistä ja salmiakkia.  Brittiyleisö, jossa oli mukana myös suurin osa Scargillin väestä, nauroi katketakseen mm. joulupukki-, saappaanheitto- ja saunasketseillemme. Sen sijaan mämmi ja salmiakki eivät tehneet oikein kauppaansa – mistähän syystä? Shown aikana soitimme myös muutamia suomalaisia hittejä, kuten ’Poika saunoo’, ’Joulupukki, joulupukki’ ja ’Finlandia’. Illan loppuhuipennukseksi tanssimme koko porukalla letkajenkkaa. Fiilis oli aivan mahtava!

Ilta jatkui rockpitoisella jammailulla Sun loungessa: kitaravirtuoosi Julius ja laulaja Liisa laulattivat meitä tuttujen hittien tahtiin. Iltakaakaon jälkeen hiljennyimme jälleen kuuntelemaan Joosefin tarinaa.          

TORSTAI  26.7.

Aamu alkoi Markuksen ja Veeran tyylikkäällä ’Epic sax guy’ -herätyksellä. Näin saatiin kaikki unisimmatkin heti hereille. Aamu sujui rauhallisesti ja aamupalalla saimme nautittavaksemme muun muassa uunituoreita suklaacroissantteja.

Aamujumiksen aiheena oli pitkäperjantai, Good Friday, kuten jumiksessa opimme. Mieliimme painuneen saarnan, pitkäperjantain laulujen ja muiden jumiksen osien jälkeen leiriläiset opiskelivat sakramenteista ja Pyhästä Hengestä.

Lounaan jälkeen jatkoimme leiriolympialaisia, lajina tällä kertaa sanaleikki, jossa oli muodostaa sanasta EVANKELIUMI mahdollisimman monta sanaa suomeksi ja englanniksi. Lisäksi joukkueen oli mahdollista hankkia lisäpiste ns. tuolileikistä. Markuksen ryhmä selvisi voittajaksi saatuaan eniten pisteitä sanaleikistä ja yhden lisäpisteen tuolikisasta. Olympialaisten jälkeen hiljennyimme lukemaan Markuksen evankeliumia.

Iltapäivän oppitunneilla keskustelimme eettisistä kysymyksistä, ensin koko ryhmänä ja myöhemmin isosryhmissä. Keskustelujen jälkeen oli vuorossa päivällinen, jossa saimme maistaa brittiherkkua: fish and chips.

Päivällisen jälkeen pääsimme kutsuvieraina seuraamaan Manchester- showta. Ohjelma sisälsi mm. Manchesterista kertovia videoita, ruokamaistiaisia ja hauskoja tanssileikkejä. Illalla me kaikki olimme varmasti hikisiä ja jalat kipeinä supermahtavalla fiiliksellä. Iltakaakaon jälkeen oli aika iltahartaudelle, josta siirryimme unten maille.

Tämän päivän jälkeen meistä monista alkoi tuntua kuin olisimme tunteneet britit jo pitkään. Kaikki on sujunut heidän kanssaan erittäin hyvin. Vaikka me suomalaiset olemme eritasoisia englanninpuhujia ja – ymmärtäjiä ja toiset meistä ovat rohkeampia ja toiset ujompia, silti me kaikki pääsemme mukaan yhteisiin juttuihin. Aivan huippua!   

PERJANTAI  27.7.

Facebookista lainattua: ”Olympiakuume on nousussa myös Scargillissa! Kisat alkavat tänään! Meillä on sitä ennen tiiviisti omaa ohjelmaa, leiriolympialaisia myöten. Aamu on valjennut aurinkoisena ja suvisen kauniina, tästä on hyvä jatkaa. Poutapäivä - siispä joukolla kävelyretkelle Kettlewellin kylään piispa Markin johdolla.”

Aamupalan ja jumiksen jälkeen opiskelimme 10 käskyn parissa. Kävellessämme Scargillista Kettlewelliin jouduimme väistelemään ”päiväruuhkassa” traktoreita, autoja ja pyöräilijöitä. Kylän kahvilassa nautimme maukkaat brittijätskit  ja kahvilan lähellä ihailimme perinteistä punaista puhelinkoppia. Kaikki saivat vuorollaan käydä puhelinkopissa kuvattavana. Isoset päättivät ahtautua koppiin kaikki kerralla.  Kettlewell on ihastuttava pieni kylä. Siellä filmattiin muutama vuosi sitten elokuva Calendar Girls.

Päivän olympialajina oli suomalainen ”tukkihumala”. Kukin sai vuorollaan pyöriä otsa kiinni mailassa ja juosta sitten potkaisemaan palloa. Katsojilla ainakin oli hauskaa! Britit ihmettelivät suomalaisten ”hulluja” perinneleikkejä. Markuksen ryhmä voitti jälleen!  Iltapäivän opiskeluohjelmassa oli etiikan ryhmätyöskentely Tuomaksen johdolla. Se oli hyvin innostavaa ja keskustelimme niin vilkkaasti, että melkein myöhästyimme iltapäivän teehetkestä. Brittiteemaan sopivasti saimme maistaa skonsseja ja cream- teetä.

Päivällisen ruokalistalla oli black pudding. Sen jälkeen aloimme valmistautua illan huipennukseen. Scargillin työntekijät valmistelivat mahtavan kisastudion meidän leikkiessä sillä aikaa ulkona. Ninja ja skargillhouselainen jalkaleikki tulivat ainakin tutuksi.

Suuri parvi pieniä mäkäräisiä yllätti meidät ja loppujen lopuksi leikimme brittien johdolla ”pisteen” kaltaista juoksuleikkiä. Edes Lapissa ei ole niin paljoa mäkäräisiä!

Leikkien jälkeen pääsimme kisakatsomoon katsomaan avajaisia suorana BBC:ltä, suurelta screeniltä. Kiitos siitä Scargillin johtajalle Philille. Avajaisesitysten jälkeen saimme väliaikatarjoilun; lämmintä kaakaota.

Tunnelma nousi kattoon maajoukkueiden saapuessa stadionille. Suomen joukkueelle hurrattiin lujaa, samoin briteille, tsekeille, ja ugandalaisille, myös uusiseelantilaisille ja puolalaisille joukkueille hurrattiin. Scargillin kisastudion suosikit olivat Mr Bean, James Bond ja kuningatar sekä olympiatulen sytytys. 

Saimme valvoa puoleen yöhön asti. Oli hieno kokemus seurata avajaisia brittien kanssa!     

Tähän päivään mennessä useimmat pikkuset ovat jo ehtineet suorittaa pakolliset ulkoläksyt. Mahtavaa!

LAUANTAI  28.7.

Aamupalan jälkeen jumiksen aiheena oli helluntai. Jumista säesti jälleen ihana bändi. Ensimmäisellä oppitunnilla aiheena oli rukous. Leiriläiset saivat nähdä Anni- ja Topi-isosten näyttelemän näytelmän ”Isä meidän”. Teimme yhdessä brittien kanssa komeat rukousnauhat.

Teen ja lounaan jälkeen leiriolympialaisten lajina oli Raamattuvisa. Seuraavan oppitunnin aiheesta ”rakkaus”, virisi vilkasta keskustelua, jota jatkettiin vielä iltapäivällä ryhmissä. Viimeisellä oppitunnilla isoset esittelivät riparin jälkeistä seurakuntien nuorten toimintaa.

Illalla ohjelmassa oli mm. isosten ja junior leadereiden yhdessä kokoama show. Näimme sketsejä ja leikimme yhdessä niin suomalaisia kuin brittiläisiäkin leikkejä. Aloitimme samalla halaus”murhaaja”-kisan.  Leirin loputtuakaan meillä ei kuitenkaan ollut tarkkaa tietoa siitä, kuka tuon kisan loppujen lopuksi voitti!?

SUNNUNTAI  29.7.

”Tänään on leirin viimeinen kokonainen päivä. Toisaalta kivaa päästä kotiin, mutta näitä IHANIA ihmisiä tulee niin ikävä. Tänään täällä sataa vettä, mutta se ei haittaa, illalla vielä mahtava Talent-show ja parhaita brittien leikkejä yms.”

Viimeinen kokonainen leiripäivä! Miten nopeasti leiriviikko onkaan vierähtänyt. Liian nopeasti meidän kaikkien mielestä. Aamupäivällä pikkusille annettiin aikaa kerrata riparilla opiskeltuja asioita.

Iltapäivän jännityskohteena oli loppukoe eli leiridiplomit. Sitä ennen stressaantuneet ajatukset (koejännitys) saivat kyytiä, sillä Phil ja Scargillin väki haastoivat leiriläiset jalkapallo-cupiin. Edes sadekuurot ja liukas kenttä eivät haitanneet rehtiä kisailua.

Otteluvoitot menivät sopivan tasaisesti, voittoja ja maaleja saivat kaikki joukkueet aikaiseksi. Erityisen hienoja suorituksia nähtiin Markukselta maalissa, samoin Mikaelilta, Jack hyökkäsi koko kentän läpi ja täräytti TOP 1 maalin. Erityisen taitavia harhautuksia ja pallotaituruutta osoitti myös ugandalainen Hannibal.

Teen jälkeen oli loppukokeen vuoro. Siinä kysyttiin kirjallisesti Kaste- ja lähetyskäsky sekä Isä meidän -rukous. Etiikan kysymys oli myös mielenkiintoinen.

Eräs Facebook- päivitys kertoo tästä päivästä: ” ...jotain häikkää? Porukka läpäisi loppukokeen...! :D Siinä välissä oli todella hurjat futiksen haastematsit Scargillin House-tiimin, Tampere-tiimin ja Manchester-tiimin välillä. Kaikki voittivat ja kastuivat kesäsateessa - mutta hauskaa oli.”

Kaikki pääsivät läpi loppukokeesta! Raikuvien aplodien ja helpotuksen huokausten kajahdettua ilmoille, oli aika aloittaa päivän leiriolympialaiset.

Viimeisenä leiriolympialaislajina oli huippusuosittu Angry Birdsin ammunta. Mölkkypalikoista, laulukirjoista, Birds- pehmolelusta ja polkupyörän renkaan sisäkumista saimme aikaan mahtavan olympialajin. Kaikilla oli hauskaa!

Seuraava ohjelmanumero oli Talent- show, jossa näimme monia hienoja esityksiä: saksofoninsoittoa, diabolotemppuja, kitara & laulu- esityksen, korttitemppuja, tanssia, isospyramidin. Isoset julkistivat fanfaarien soidessa leiriolympialaisten voittajan: Se oli Annin joukkue! Kaikki joukkueet olivat kuitenkin pärjänneet loistavasti olympialaisissa, joten jokainen sai olla tyytyväinen oman joukkueensa suorituksiin.

Päätimme yhteisen iltaohjelman isosten esittämiin sketseihin, yhteislauluihin ja leikkeihin. Susie oli koostanut leiriviikon vaiheet upeaksi kuvaesitykseksi. Lisäksi saimme nähdä uusintana brittiryhmän junior leadereiden tekemän videon Scargillista. It was hilarious! Kappelissa kuuntelimme Joosefin tarinaa tuttuun tapaan.

Iltaohjelma kesti tavallista pidempään ja pomoryhmä antoi luvan olla valveilla 00.30 asti. Useimmat leiriläisistä taisivat kuitenkin valvoa paaaljoon pidempään… :D Tämä oli viimeinen leirimme kokonainen päivä brittien hyvässä huomassa.

MAANANTAI  30.7.

Petra ja Susie vastasivat viimeisen leiriaamun herätyksestä. Petra vingutti viulua ja Susie lauloi wagneriaanisesti – tehokas ja varma herätys!

Aamujumiksessa kiittelimme Susieta, Scargillin väkeä, britti-isosia, eli junior leadereita ja toisiamme ikimuistoisesta ja onnistuneesta leiristä. Otimme ryhmäkuvia. Phil-isännälle annoimme Suomi-lahjaksi mm. tikkataulun ja Mölkyn. Sekä piispa Mark että Scargillin isäntä Phil saivat meiltä muistoksi Tampere-kalsarit.

Matkalaukut pakattiin vauhdilla ja huoneet tsekattiin. Ennen bussille lähtöä ehdimme vielä toteuttaa kiitos- ja tervehdyskierroksen Marsh loungessa, suomalaisten luokkahuoneessa: Kirjoitimme ja piirsimme kiitos- ja tsemppaustervehdyksiä toinen toisillemme.  Silmät alkoivat kostua haikeista kyynelistä, kun suomalaisten piti lähteä kohti Kettlewellissä odottavaa bussia.

Matka sujui laulaen ja iloiten, ehdimme hyvissä ajoin Manchesterin lentoasemalle. Finnairin lähtöselvitys sujui nopeasti. Turvatarkastus oli tiukempi kuin Suomessa, osa meistä joutui lisätarkistukseen mm. Veera saksofoninsa kanssa. Saimme jälleen shoppailla tax freessä. Pomoryhmän komentokeskus sijaitsi tietysti Starbucksin vieressä.

Saimme porukan kasaan hyvissä ajoin, ja löydettyämme yhden hukkuneen passin pääsimme koneeseen. Lento sujui loistavasti. Päästyämme koneesta ulos ja saatuamme omat jalkamme koto-Suomen maaperään koimme reissumme olleen lähes täydellinen. Bussimatka Tampereelle meni laulellessa ja rupatellessa.

Keskustorin Vanhan kirkon eteen oli saapunut suuri porukka kotijoukkojamme. Leikimme Keskustorilla pimenevässä yössä noin kello yhden aikaan ponileikkiä ja sen jälkeen lähdimme kukin omiin koteihimme nukkumaan rankan mutta antoisan reissun jälkeen.

Leirin jälkeen yhteydenpito brittinuoriin on ollut todella tiivistä Facebookin ja Skypen välityksellä. Tuhannet leirillä otetut valokuvat on selailtu ja kommentoitu ja mahdollista seuraavaa tapaamista suunniteltu. Toivottavasti tämä porukka ei hajoa pitkistä välimatkoista huolimatta!

Kun leirin jälkeen mietimme, mikä jäi parhaiten mieleen, saimme seuraavanlaisia vastauksia: uudet kaverit (he, jotka tulivat Suomeen, mutta myös erityisesti he, jotka jäivät Englantiin), ne hetket kun nauroimme yhdessä, hyvä ruoka, yhdessä tekemisen meininki, jalkapallo, musiikkihetket aamujumiksissa ja jokainen minuutti, jonka vietimme yhdessä suomalaisten ja brittien kanssa.

Vastauksissa on paljon samaa kuin tavalliselta suomalaiselta kesäleiriltä voisi odottaa, mutta ne sisältävät silti todella paljon jotakin aivan muuta. Jotakin erilaista. Ennätyksellistä. Ihmeellistä. Ja ennen kaikkea ikimuistoista.

Isoset ja vetäjät

Koonnut
Anni Salmesvuori

Katso kuvat pdf:sta.