Vonguttamisesta kunnon soittoon
07.11.2012
–
Sahansoittajia Tervossa.
Sahan soittaminen on kehittynyt valtavasti, mutta kyllä sen eteen on tehty paljon töitä, sanoo Aarne Laasonen.
Hän on paitsi Espoon Tapiolan seurakunnan kappalainen myös sahansoiton harrastaja. Hän tuo instrumentin äänet ihailtavaksi Tampereen vanhan kirkon PelimanniGospel -konserttiin 19. marraskuuta kello 19.
Vonguttajia on Laasosen mukaan yhä paljon. Suomessa on noin sata sahan soittajaa, joista suurin osa kuuluu tähän joukkoon:
– Saha vaatii harjoittelun siinä missä mikä tahansa muu soitin. Soitossa on alkuhankaluuksia ja myöhemmin kokonaisuuden hallinta on työlästä, Laasonen painottaa.
Mukaan on viime vuosina tullut parikymppisiä ja vähän nuorempiakin soittajia. Sahansoittajien yhdistys on perustettu innostamaan soittimen pariin.
– Yhdistykseen on liittynyt muutamia nuoria soittajia. Viime kesänä yksi kanttori tuli leirille. Opetin häntä yhden päivän. Parin päivän jälkeen hän soitti tunnistettavan sävelmän, mutta varsinaiseen soittamiseen tarvitaan aikaa ja harjoittelua.
– Minulla ja joillakin soittajilla on pieniä lasten sahoja (ohuita ja pieniä), ja lapset ovat saaneet niistä äänen. Varsinaisesta soittamisesta ei vielä ole kysymys, mutta soittimeen tutustumisesta.
Sahan paksuus
vaikuttaa ääneen
Kaikki päällystämättömät, hyvästä metallista tehdyt sahat soivat. Paksuus kuitenkin vaikuttaa äänen väriin ja kantavuuteen.
– Rautakaupan lyhyt saha on jäykkä taivuttaa ja ääniala on vain oktaavin. Siitä taitava soittaja saa silti kauniin äänen. Pitemmässä ja leveämmässä sahassa on ääniala laajempi, jopa lähes kolme oktaavia.
Sahaa soitetaan Laasosen mukaan lähes kaikkialla. Suomessa heitä on kuitenkin eniten.
– Amerikassa erityisesti Lucianan alueella on soittajia ja iso sahansoittoyhdistys. Keski-Euroopasta löytyy soittajia, ja jopa sinfoniaorkesterissa on ollut sahoja mukana.
Luultavasti sahansoitto on yhtä vanha keksintö kuin sahakin.
– Työmiehet ovat tukkikämpillä tai saunaa lämmittäessään alkaneet vongutella sahaa. Uteliaisuudesta se on alkanut.
Aarne Laasonen
Kuva: Taneli Laasonen
Ajan myötä on kehitelty piikittömiä malleja ja siima- ja pajujousia. Laasosen kotoa löytyy kymmenkunta soitinmallia.
Konsertin johtava Heikki Hinssa sanoo soittimen jääneen vaikean hallittavuutensa ja sopivien soittosahojen puutteessa aivan liian vähälle huomiolle oman aikamme suomalaisen kansanmusiikin uudelleen tulemisessa.
Kiertuetta varten
sovituksia ja sävellys
Konsertissa säestävät harmooni ja kontrabasso, joita soittavat Lauri Tikkanen ja Minna Korpijaakko. Piccolon Kamarikuoro laulaa. Valtaosa musiikista on tuttuja kansanomaisia virsiä ja lauluja.
Hinssa on innoissaan Lauri Tikkasen ja Maria Jokisen PelimanniGospel -kiertuetta varten tuottamista sovituksista.
– Konsertissa kuullaan myös yksi aivan uusi sävellys, Maria Jokisen kamarikuorolle säveltämä Körö körö kirkkoon, Hinssa kertoo.
Edellisissä konserteissa Laasonen on esittänyt kuoron säestyksellä esimerkiksi Konsta Jylhän Vaienneen viulun, Herraa hyvää kiittäkää ja sahasoolona harmoonin säestyksellä Peltoniemen Hintrikin surumarssiin.
Konserttiin on vapaa pääsy, ohjelma on maksullinen.
Asta Kettunen
Piccolon Kamarikuoro
Suomen Sahansoittajat
Uusimmat kommentit