Ihmisarvoinen vanhuus kuuluu kaikille

Vanhuksista huolehtiminen on yksi kirkon ja seurakuntien tärkeimmistä tehtävistä. Hoivan ja tuen tarve lisääntyy tulevaisuudessa, koska yksinelävien vanhusten määrä kasvaa lähivuosina.

Näin vakuuttavat Tampereen seurakuntien vanhustyön foorumin jäsenet Helena Kuisma, Ritva Fabrin, Anne Joronen ja Johanna Kohonen.  

– Vanhustyön foorumin tehtävänä on kuunnella vanhuksia ja pitää heidän puoltaan. Foorumi kehittää vanhustyötä seurakunnissa ja tuo esiin myös työn ongelmia. Ryhmä myös arvioi ja koordinoi seurakuntien työn tarvetta laitoksissa, kertoo diakonissa, vanhustyön foorumin puheenjohtaja Helena Kuisma, joka vastaa yhtymän kuulovammaistyöstä sekä sotaveteraanien kuntoutustoiminnasta.  

Foorumi on moniammatillinen yhteistyöryhmä, joka koostuu seurakuntien diakonian viranhaltijoista ja vanhustyöntekijöistä sekä vanhustyönohjaajista. Jäseniä on yhteensä 21.

Yhteinen vanhustyön foorumi sai alkunsa vuonna 2005, kun kirkontuvat siirrettiin hallinnollisesti yhtymän diakoniakeskuksesta paikallisseurakuntien toiminnaksi.

– Jokaisessa seurakunnassa tehdään vahvasti vanhustyötä. Toimintaa ei koordinoida yhtymästä, vaan jokainen seurakunta suunnittelee ikäihmisille omannäköistään toimintaa, kertoo diakoniatyöntekijä Ritva Fabrin, joka tekee vanhustyötä Messukylän seurakunnassa.

Ryhmien nimet vaihtelevat seurakunnittain. Kirkontupa-nimellä kokoonnutaan Messukylän, Kalevan, Hervannan, Harjun ja Pyynikin seurakunnissa. Muita vanhusryhmiä ovat muun muassa Perjantaitupa, Etuovi, Torstaitupa, Tullaan tutuksi -ryhmä, Saarentupa, Katariinan seniorit ja Pysäkki.

Lisäksi järjestetään erilaisia pappapiirejä, kammareita, kahviloita, naistenryhmiä, diakoniapiirejä, jumppaa ja aamukahvituokioita ympäri kaupunkia. Jokainen seurakunta pyrkii järjestämään vanhuksilleen leirin kerran vuodessa. 

Yhteistä ryhmille ja leireille on leppoisa yhdessäolo ja toiminta muiden ikäihmisten ja työntekijöiden kanssa. Tarjolla on ohjelmatuokioita, keskusteluja, musiikkia, yhteisiä aterioita, hartaushetkiä sekä monenlaista viriketoimintaa, kuten askartelua ja jumppaa. Leireillä on mahdollisuus myös kuntoutukseen.

– Seurakunnan vanhustyö on ihmisen kokonaisvaltaista hoivaamista, sillä siinä pidetään huolta osallistujan fyysisestä, henkisestä ja hengellisestä virkistymisestä, sanoo Helena Kuisma.        

Uusinta uutta seurakuntien vanhustyössä on Kalevan Ainot ja Einot -ryhmä, joka on lapsiperheiden ja ikäihmisten kohtaamispaikka.

– Sukupolvien kohtaaminen on tärkeää niin lapsille ja vanhemmille kuin ikäihmisillekin. Ryhmässä on mahdollisuus puuhata sekä olla ja hiljentyä yhdessä, kertoo diakoniatyöntekijä Anne Joronen Kalevan seurakunnasta. 

Vanhustyö nousee suuresta tarpeesta

Tampereen seurakuntien vanhustyö kokoaa viikoittain satoja ikäihmisiä. Ryhmiä on kymmenittäin, ja niissä jokaisessa käy noin 20–40 osallistujaa.

– Tarve vanhustyöhön on valtava ja se vain lisääntyy. Iäkkäiden yksinasuvien ihmisten määrä kasvaa koko ajan kaupungissamme, selvittää Ritva Fabrin.

Työhön kuuluvat olennaisesti myös kotikäynnit ja vierailut laitoksissa asuvien vanhusten luona.

– On paljon yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät syystä tai toisesta enää lähde ryhmiin. Monet vanhukset eivät rohkene pyytää apua, vaikka sitä tarvitsisivat, huokaa Kuisma. 

Hänen mukaansa kaikki vanhustyötä tekevät ovat erittäin motivoituneita työhön.
– Into nousee vanhuksista. Työn tärkeyden huomaa, kun ikäihmisiltä ja heidän omaisiltaan saa hyvää palautetta.

Vanhustyön foorumin työntekijät ovat huolissaan tulevaisuudesta. Moni vanhustyöntekijä on lähivuosina jäämässä eläkkeelle, eikä uusia todennäköisesti palkata tilalle seurakuntien tiukan taloustilanteen takia.

Säästötoimet ovat vaikuttaneet myös vanhuksille järjestettävien leirien pituuteen. Osallistujat maksavat omavastuuosuuden leirimaksusta, mutta seurakunnilla ei ole varaa tukea leirejä samalla tavalla kuin aiempina vuosina. Paikallisseurakuntien leirejä on jouduttu lyhentämään.   

Myös seurakuntien monet vanhat toimitilat asettavat haasteita vanhustyölle. Kaikkiin tiloihin ei ole esteetöntä pääsyä esimerkiksi rollaattorilla tai pyörätuolilla.   

Vapaaehtoiset ovat todellinen voimavara

Resurssien vähetessä vapaaehtoisten työntekijöiden merkitys on kasvanut seurakuntien vanhustyössä. Tämän vuoden vanhustenviikon teemana onkin Vapaaehtoisuus voimana.

– Esimerkiksi Teiskossa työntekijän tukena ja apuna toimii sitoutunut vapaaehtoisten ryhmä, jolla on paljon osaamista ja tieto–taitoa vanhustyöstä, iloitsee vanhustyönohjaaja Johanna Kohonen Teiskon seurakunnasta.

Vapaaehtoisia on saatu innostettua mukaan vanhustyöhön muissakin seurakunnissa. Kesäaikana Kalevassa toimii kesäkerho, josta vastaavat vapaaehtoiset ja luottamushenkilöt. Myös Messukylän seurakunnassa vapaaehtoiset ovat olleet mukana leireillä ja he myös pitivät kesäkahvilaa vanhuksille.

– Vapaaehtoiset ovat todella voimavara vanhustyössä. Iloinen asia on, että toiminnassa on mukana myös miehiä, kiittelee Fabrin.   

Helena Kuisman mukaan voimavarojen vähetessä verkostoituminen eri toimijoiden kanssa on entistäkin tärkeämpää myös vanhustyössä.

– Foorumi pitää yhteyttä kaupungin palveluihin ja kolmannen sektorin toimijoihin. Yhteyksiä hoidetaan myös valtakunnallisiin sekä kokonaiskirkollisiin tahoihin.

Teiskossa toimiva Saarentupa on hyvä esimerkki yhteistyöstä, sillä toiminnasta vastaavat yhdessä seurakunta ja Tampereen kaupunki. 

Foorumi on hakenut näkyvyyttä seurakuntien vanhustyölle myös Hyvä Ikä -messuilla ja järjestämällä tapahtumia vanhustenviikolla. 

Työn tavoitteena ihmisarvoinen vanhuus

Seurakuntien vanhustyön foorumi toivoo, että sen työ voisi jatkua myös tulevina vuosina.

– Vanhusten puolesta on puhuttava ja heidän oikeuksiaan ihmisarvoiseen elämään on puolustettava. Ihmisen elämä on arvokas loppuun asti, siinä ei ole olemassa viimeistä käyttöpäivää tai parasta ennen -päiväystä, miettii Anne Joronen. 

Vanhustyöhön seurakuntia velvoittaa myös kirkon valtakunnallinen vanhustyön strategia 2015. Sen mukaan kirkon vanhustyö on kristilliseen ihmiskäsitykseen ja uskoon perustuvaa ja sen motivoimaa toimintaa.

Työn arvoja ovat ihmisarvo, välittäminen, luottamus, yhteisöllisyys ja sosiaalinen

oikeudenmukaisuus. Kirkon vanhustyö on mukana ihmisen eri elämänvaiheissa niin, että vanhus voi elää turvallisesti ja aktiivisessa seurakuntayhteydessä.

Vanhustyön foorumin haaveissa olisi saada yhtymään yhteinen vanhustyön pastori. Jäsenet haastavat myös seurakuntien luottamushenkilöitä pohtimaan vanhustyön tulevaisuutta.

– Toivoisimme mukaan motivoituneita ja vanhustyöhön sitoutuneita ihmisiä. Nyt olisi käytävä arvokeskustelua siitä, mikä työ on tärkeää ja säilyttämisen arvoista seurakunnissa. Vanhustyö on yhteinen asia, jota pitäisi suunnitella yhdessä yli seurakuntarajojen, tiivistää Helena Kuisma ryhmän mietteet. 

Valtakunnallista vanhustenpäivää vietetään sunnuntaina 2. lokakuuta ja vanhustenviikkoa 2.–9. lokakuuta.

Kirsi Airikka