Julkujärvelle etsitään uutta ilmettä kilpailulla

Puuarkkitehtuuri-kurssilaiset hahmottelevat suunnitelmiaan kotoisan oloisessa puustudiossa, niin myös tsekki Jan Skoumal. Hän huokaa Julkujärvi-kilpailun teettävän paljon työtä.
Kuva: Asta Kettunen

Tampereen Teknillisen Yliopiston yli kolmellakymmenellä vaihto-opiskelijalla on hahmollaan monenlaisia suunnitelmia Julkujärven leirikeskuksen tulevasta ilmeestä.  Ympäri maailmaa arkkitehtuurin laitokselle saapuneet opiskelijat osallistuvat rakennusopin kurssilla kilpailuun, jonka tarkoituksena on löytää leirikeskuksen uusi ilme.

Tarinat kertovat Julkujärvellä majailevasta kummituksesta. Jos jokin ideakilpailutöistä toteutetaan, voi haamun pitää loitolla vaikka ”naama”-, ”nauha”- tai ”joutsen”-työniminen uudisrakennus.

Kilpailu on osa englanninkielistä suomalaisen puuarkkitehtuurin kurssia. Opiskelijat osallistuvat kisaan nimimerkein. Osa töistä on vielä hyvin alkuvaiheessa.

– Keep it simple, tutkija-opettaja Malin Moisio patistaa, kehuen samalla opiskelijoita kiinnostavasta, leikkisästä arkkitehtuurista.

– Pidän kilpailusta, koska siinä voi leikitellä avoimien alueiden ja virikkeiden kanssa. Suunniteltava alue koostuu monesta osasta, joiden kanssa voi kokeilla, keskittyä mihin haluaa, ilmaista itseään ja käyttää luovuuttaan, innostuu Italiasta kotoisin oleva Francesca Gotti.

Ranskalainen Cloé Gouron kertoo kilpailutyönsä lähtökohdaksi maiseman suojelemisen.

– En halua muuttaa ympäröivää luontoa paljon, vaan pitää sen nykyisellään, hän kuvailee.

Ranskalaisen Sylvain Noizetin lähtökohtana oli rakennusten sijaintipaikka, kun taas Gabrielle Lauzon Kanadasta lähti liikkeelle uskon ilmentämisestä.

Mahdollisuus kärkeen 

Yhdysvaltalaisen Troy Räisäsen mielestä Suomella on mahdollisuus olla kehityksen kärjessä, koska uusiutuvien luonnonvarojen käyttö ja vihreä rakentaminen kiinnostavat maailmalla.

– Puurakentaminen on iso osa suomalaista kulttuuria, sanoo maassa ollessaan suomalaisia sukujuuriaan metsästävä Räisänen.

Espanjalainen Diego Garcia Cano muistuttaa, ettei vihreä arkkitehtuuri voi olla vain maalia. Sen pitää olla oikeasti ympäristöön sopivaa.

Gotti ja Garcia Cano sanovat, ettei puun käyttö rakentamisessa ole näin yleistä muualla, vaikka onkin lisääntymässä. He ovat samaa mieltä puurakentamisen kuulumisesta suomalaiseen kulttuuriin.

– Muualla puu helposti peitetään, mutta Suomessa se on sekä julkisivu- että rakennemateriaali.

Opiskelijavaihtoon he tulivat lähinnä uteliaisuudesta.

– En aluksi halunnut erityisesti tälle kurssille, mutta olin onnekas, koska kurssi on kiinnostava, Garcia Cano sanoo.

Rakennusopissa on järjestetty näitä kursseja jo kymmenkunta vuotta. Tulokset ovat professori Kari Salosen mukaan aina yllättäneet myönteisesti.

Aloite kilpailuun tuli leirikeskuksen omistajalta, Tampereen seurakunnilta.

Opiskelijoiden mielestä kirkollisen omistajan ei tarvitse erikseen näkyä rakennusten ilmeessä; riittää, kun alueella on kappeli tai muu sakraalitila. Heille on muodostunut mielikuva, etteivät suomalaiset seurakunnat ylikorosta leirien uskonnollista luonnetta vaan tarjoavat yhteisöllisyyttä sekä kokemuksia olemisesta luonnon keskellä, irti jokapäiväisestä elämästä.

– Leirillä olo sinänsä voi olla hengellinen kokemus, Räisänen arvioi.

Vaativa työ

Puurakentaminen kiinnostaa ulkomaisia opiskelijoita selvästi. TTY on toteuttanut kilpailuja yhteistyössä yhteisöjen kanssa jo monena vuonna. Voittajatöistä on toteutettu esimerkiksi Mouhijärven kirjasto. Rahoitustaan odottaa lukuvuoden 2008–2009 kilpailukohde, Pirkkalan seurakunnan Pappilanniemen alue.

Usea Tampereen seurakuntien leirikeskuksista on kunnostuksen tarpeessa. Rajalaa ja Ilkkoa on jo remontoitu, mutta jatkon suuntaa odotetaan pian valmistuvasta leirikeskusten kokonaisselvityksestä.

1950-luvulta peräisin oleva Julkujärvi tuli Tampereen seurakuntien omistukseen 1980-luvulla. Kiinteistöpäällikkö Pekka Niemi arvioi alueen uudistamiskustannukset viiden-kuuden miljoonan euron luokkaan. Alueelle sijoitettaisiin päärakennuksen lisäksi kolme tai neljä itsenäistä majoitusyksikköä.

Kilpailutöissä alueelle on sijoiteltava toiminnat ja rakennukset. Lisäksi on suunniteltava tarkemmin päärakennus ja yksi majoitusrakennus.

– Lähes 20 hehtaarin maastoon on mahdollista sijoittaa isokin kokonaisuus, yliopisto-opettaja Maria Pesonen kertoo. 

Kun opiskelijat kävivät paikalla, huomattiin rakennusten pilaantunut haju, vihjaa opettaja Ari Rahikainen. Mieleen jäi myös, että joku opiskelijoista saattoi kotimaansa kokemusten perusteella jopa pelätä metsää.

Paikalla vierailun jälkeen on analysoitu maankäyttötapoja ja tehty rakennuskannan luonnoksia. Salonen sanoo, ettei 50-luvun perään kannata haikailla, vaan työt kannattaa suunnata vastaamaan nykyvaatimuksia.

– Maankäyttö on kilpailussa aivan keskeisellä sijalla. Toinen on kokonaisuus, johon tavoitellaan yhtenäistä ilmettä. Se on melko vaativa työ jo ammattilaisellekin.

– Kansainvälinen joukko voi saada aikaan ennakkoluulottomia ratkaisuja. Toisaalta nuorilla on kansallista ajattelua, joka voi poiketa meidän omastamme, ja sitä kautta voi löytyä jotain uutta.

– Opiskelijoille on annettu aika vapaat kädet. Enemmänkin on potkittu kokeilemaan: älkää tyytykö tavanomaiseen, Pesonen sanoo.

Tulokset julkistetaan toukokuussa. Kilpailulla ei tähdätä valmiisiin suunnitelmiin.

– On rahoittajan ja opiskelijan asia, miten suunnitelmia hyödynnetään, Salonen muistuttaa.

Asta Kettunen