Kirkkosanomat 20/2013
Jakelupäivä 18.12.2013
JututSaako mies itkeä?26.09.2012 Sanotaan, että suomalainen mies ei itke. Taustalla lienee suomalaisen sisun ja itsepäisyyden taakka. Ehkä sitä pidetään myös oikean miehisyyden merkkinä, että mies ei nyyhkytä. Miehen itku ja itkemättömyys on myytti, jota kaikki vartioivat. Erityisesti se on median mieleen, jos yksikin kyynel kirpoaa miehen silmäkulmaan. Siitä tulee uutinen. Sillä mies latistetaan epäkelpoon joukkoon. Sama kohtalo on toki kaikilla julkisuuden henkilöillä, olkoot miehiä tai naisia. Tunteita ei saisi olla. Itku on kuitenkin osa ihmistä ja hänen psyykettään, samalla tavalla kuin nauru. Molemmat näkyvät myös silmistä. Ovathan silmät sielun peilinä. Joskus itketään ilosta ja joskus surusta. Ihmisestä, joka näyttää tunteensa itkuna ja ilona, kumpuaa ihmeellinen lämpö. Hän on aito persoona, jonka seurassa on hyvä olla. Raamatussa kehotetaan, että iloitkaa iloitsevien kanssa ja itkekää itkevien kanssa (Rm.12:15). Samalla lailla kuin jaamme tunteemme ilossa, voimme ne jakaa myös surussa. Suomalainen sananlaskukin sanoo, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puoli surua. Se on aitoa yhteiselämää ja toinen toisesta välittämistä. Joskus kuulee sanottavan, että ”en voi tulla sinne, minua alkaa kuitenkin itkettää.” Vastaan sinulle: ”tule vain, teet läsnäolollasi kuolleet eläviksi!” Taitaa olla niin, että nykyajan suorituspaineet kahlitsevat persoonallisuutemme. Joskus kuitenkin on myös murheita ja itkettää. On vaikeuksia, pettymyksiä ja mieli maassa. Silloin on tarve puhua tunteistaan ja on oikeus myös itkeä. Kyyneltä ei tarvitse hävetä. On arvokasta, jos meillä on edes yksi ihminen, jonka kanssa voin olla oma itseni ja jakaa iloni ja suruni. Eihän ihminen ole mikään nukke, vaan elävä Luojan luoma persoona, jota joskus naurattaa ja joskus itkettää. Eero Nieminen |
Uusimmat kommentit